Vaihdevuosioireet ja niiden toteaminen

Varhaisoireet ja myöhäisoireet

Vaihdevuosioireet voidaan jakaa kahteen jaksoon: varhaisiin ja myöhäisiin. Oireiden kesto on yksilöllistä ja perinnöllistä. Kolmasosalla naisista vaihdevuosioireita esiintyy viiden vuoden ajan ja yli 20 prosentilla jopa 15 vuoden ajan.

Tyypillisiä varhaisoireita ovat punotusta ja lämpimiä tuntemuksia aiheuttavat kuumat aallot, hikoilupuuskat ja yöllinen heräily sekä siihen liittyvä voimakas hikoilu. Myös erilaiset psyykkiset oireet ovat erittäin yleisiä. Vaihdevuosiin voi kuulua esimerkiksi hermostuneisuus, masentuneisuus, tuskatilat, keskittymisvaikeudet, väsymys, muistamattomuus, aloitekyvyttömyys, seksuaalinen haluttomuus ja päänsärky. Psyykkiset oireet saattavat vähentyä tai hävitä kokonaan, mikäli kuumat aallot ja yöhikoilu saadaan hallintaan.

Estrogeenituotannon väheneminen vaikuttaa myös luustoon sekä verenkiertoelimistöön. Vaihdevuosien myöhäisoireisiin kuuluukin osalla naisista jopa murtumiin johtava luiden haurastuminen ja verisuonien kalkkeutuminen. Monilla naisilla emättimen limakalvo kuivuu ja ohenee aiheuttaen erilaisia oireita, kuten yhdyntäkipuja. Mahdollisiin myöhäisoireisiin kuuluvat myös toistuvat emätintulehdukset emättimen suojaavan bakteerikasvuston muuttuessa.

Vaihdevuosioireiden toteaminen

Selkeä oireilu ja kuukautisten harveneminen tai loppuminen yli 45-vuotiaalla naisella viittaa vaihdevuosidiagnoosiin. Tyypillisesti vaihdevuosiin liittyvä hikoilu ja kuumat aallot on helppo tunnistaa ja liittää kuukautisvuotojen loppumiseen tai epäsäännöllistymiseen. Laboratoriokokeita ei siis yleensä tarvita vaihdevuosioireiden toteamiseen, mutta tarvittaessa asia voidaan tarkastaa aivolisäkkeen follikkelia stimuloivan hormonin (FSH) määrästä, joka nousee vaihdevuosi-iässä. Mikäli nainen on nuori ja kuukautiset loppuvat kokonaan, on syytä tehdä tarkempia tutkimuksia.