TAISTELUHENKINEN LIITTO JA SEN ERIKOINEN AMMATTIKUNTA

”Narumies ja sukeltaja huolehtivat omasta turvallisuudestaan, mutta suurin huoli oli siitä, mitä yläpuolella tehtiin. Narumies yritti aina olla valppaana ja havainnoida, mitä ympäristössä tapahtui ja yritti huolehtia sukeltajasta. Usein tuli kypärään tuura tai rautakanki. Vanhat sukelluskypärät olivat yleensä paikattuja, koska aina sieltä ylhäältä jotain varisi.”Lommokypäräinen sukeltaja

– Tarinallisen historiikin julkaiseminen on ammattiyhdistykseltä merkittävä kulttuuriteko. Yhdistyksen alkuvaiheen tapahtumat ja toiminnan kehittyminen yli sadan vuoden aikana ovat kiinnostavaa luettavaa paitsi mukana olleille, niin myös tuleville sukupolville sekä muille sukeltamisesta ja sukeltajan ammatista kiinnostuneille, sanoo teoksen kirjoittaja, tietokirjailija Anne Pentti.

Siltatyömailla piti olla varovainen virtausten suhteen. N.N oli toisen sukeltajan kanssa tekemässä lankkupatoa. Toinen sukeltaja oli pohjassa ja toinen puolivälissä pohjan ja pinnan välillä. Välivedessä ei voitu käyttää telineitä. Sukeltajat keksivät ratkaisun, että kengän kärkeen lyötiin piikit ja kenkä potkaistiin kunnolla kiinni lankkuun, jotta pysyttiin paikallaan eikä virta vienyt sukeltajaa. N.N oli käyttänyt kunnolla voimaa varmistaessaan kiinnityksensä, eikä kenkäpiikki enää lähtenytkään irti lankusta. Onneksi toinen sukeltaja oli neuvokas ja hoiti paikalle sorkkaraudan, jolla lankussa kiinni ollut vedenalaistyömies saatiin irti ja takaisin pintaan.

Teos ei ole perinteinen historiikki, vaan yhdistelmä tositarinoita sukeltajien sinnikkäästä edunvalvonnasta, ammatin kehittymisestä ja muutoksista, erikoisista työtehtävistä ja sukeltajien muistoista vuosikymmenten ajalta. Useat kirjan tarinoista kerrotaan ihmisten kautta. Ajatuksiaan ja muistojaan kertoo osa niistä henkilöistä, jotka ovat tehneet fyysisesti ja henkisesti vaativaa työtään pinnan alla.

Sukeltajain liitto sai vuonna 1907 lopetettua Kristiinassa voimassa olleen käytännön, joka pakotti sukeltajan tekemään ylityötä ilman palkkaa. Sukeltajan tuli jatkaa työpäiväänsä ilman, että siitä olisi maksettu lisäkorvausta. Työnantaja taipui lakkouhan edessä ja alkoi noudattaa inhimillisempää käytäntöä.

– Vuosikymmenten sitkeä edunvalvonta on tuottanut tulosta: sukeltajien työolosuhteet ja turvallisuus ovat parantuneet merkittävällä tavalla. Myös sukeltajien palkkakehityksen osalta yhdistyksemme on tehnyt paljon työtä, sanoo Suomen Ammattisukeltajien pitkäaikainen puheenjohtaja Matti Tahko.

”Haavoituin sodassa ja menetin toisen silmäni. Isä oli sukeltaja, joten tunsin ammatin. Ajattelin, että ei siinä sukeltajan työssä silmää tarvittaisi, käsillähän siellä töitä tehdään.” Vuonna 1924 syntynyt sukeltaja

Suomen Sukeltajain liitossa oli yhdistystoiminnan alkaessa 19 jäsentä. Parhaimmillaan jäsenmäärä läheni kolmeasataa. Nyt yhdistyksessä on maksavia jäseniä enää alle kymmenen.

”Näkyvyyttä ei veden alla juurikaan ollut, ehkä metrin verran. Siellä tuli pohjassa välillä vastaan autoja ja taisi tulla ruumiskin. Täysinäisiä pulloja löytyi paljon ja sodan aikaisia tykinkuulia. Sukeltaja Naantalin voimalaitostyömaalla 1960-luvulla

– Verokirjasukeltajia ei enää palkata, vaan sukellusyritykset hoitavat urakat. Sukellustöitä kuitenkin riittää edelleen, sillat vanhenevat, patoja pitää korjata ja satamia rakennetaan. Ammattisukeltaminen jatkuu, mutta yhdistyksemme kunniakas tie on päätepisteessään. Olemme kuitenkin edellisille sukeltajasukupolville velkaa sen, että yhdistyksen pitkä ja kunniakas historia kirjoitettiin talteen, Tahko toteaa.

”Toiminta sukellustyömailla on näiden vuosikymmenten aikana muuttunut paljon. 1980-luvulla Muuramessa oli ainakin seitsemän sukeltajaa yhtä aikaa ja vuosituhannen vaihteessa Ruotsissa viisi sukeltajaa samalla työmaalla. Nykyisin sekä maksimi että minimi taitaa olla kaksi sukeltajaa.” Ryhmätyöhön tottunut sukeltaja

– Yhdistyksemme on aina ollut taisteluhenkinen. Taisteluhenkemme on kuitenkin aina kohdistunut oman ammattiryhmämme edunvalvontaan, politiikasta olemme halunneet pysyä erossa. Jäsenkuntaa ovat kiinnostaneet palkkaeurot ja työehdot, eivät puolueohjelmat, Tahko korostaa.

 ”Työnantajalle oli aina kauhistus, kun jouduttiin palkkaamaan sukeltaja. Se kun tuli niin kalliiksi.”  Palkkatasonsa puolesta taistellut sukeltaja