Suomen lounais- ja etelärannikon kalojen lisääntymisalueita kartoitettu

Tähän asti kalojen lisääntymisalueista rannikolla ja saaristossa ei ole ollut järjestelmällisesti kerättyä tietoa. Uusia lisääntymisalueiden karttoja voidaan käyttää rannikkoalueiden käytön suunnittelun, suojelun ja kalakantojen hoidon tukena. Kartat auttavat arvioimaan ympäristön vaikutusta rannikolla lisääntyvien kalojen lisääntymiseen, ja ne antavat tietoa esimerkiksi alueista, joita muuttamalla saatetaan vaikeuttaa kalojen lisääntymistä. Karttojen avulla voidaan tarkkailla myös ei-toivottujen lajien lisääntymispaikkoja, ja niistä on apua myös kalastajille.

Hauki, särki ja kumppanit lisääntyvät ruovikkorannoilla

Kartoitus osoitti ruovikkorantojen arvon; ne ovat tärkeitä kutu- ja poikasalueita esimerkiksi mateelle, hauelle, särjelle ja monille muille särkikaloille.

– Näitä tuttuja kaloja on tutkittu paljon sisävesissä, mutta kukaan ei oikeastaan tiennyt missä ne lisääntyvät merialueella, Kallasvuo sanoo.

Tulokset osoittivat, että suurin osa hauen lisääntymisalueista sijaitsee suojaisilla ruovikkorannoilla sisä- ja välisaaristossa. Näillä ruovikkorannoilla on tarjolla sopivaa eläinplanktonravintoa ja avomeren vaikutus on pieni. Erityisen paljon hauen mätiä ja pienpoikasia esiintyi ruovikkorannoilla, joissa kasvoi myös vesisammalta.

Särjen lisääntymisalueet sen sijaan rajoittuvat sisemmäksi saaristoon. Kartoituksen mukaan särjen lisääntyminen onnistuu käytännössä ainoastaan sisälahtien ruovikkorannoilla, jotka ovat jokien ja purojen tuoman makeanveden vaikutuspiirissä. Särjen lisääntymisalueilla veden suolapitoisuus oli alle neljä promillea.

Tulokset sovellettavissa muualle

Kallasvuo mallinsi kalojen lisääntymisalueet vain muutaman ennustemuuttujan avulla. Hän hyödynsi kattavaa kalanpoikasten kenttäkartoitusaineistoa, paikkatietomenetelmiä ja ympäristömuuttujakarttoja. Tärkeimpänä poikasnäytteenottomenetelmänä hän käytti valkolevyä ja kauhaa vakioidulla kartoitusponnistuksella. Menetelmä osoittautui toimivaksi, sillä sen avulla voidaan kartoittaa pienten kalanpoikasten esiintymistä matalassa vedessä ja tiheässä kasvillisuudessa.

Tutkimuksen tulokset ovat sovellettavissa muuallekin uusien kenttäkartoitusmenetelmien ja lisääntymisalueiden mallinnusmenetelmien avulla, joita Kallasvuo testasi kartoituksen aikana. Haasteena on, että ympäristöoloista ei ole riittävän tarkkoja paikkatietoaineistoja mallinnusten pohjaksi.  

Rannikon lisääntymisalueiden kartoitushanke on osa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen koordinoimaa VELMU-osahanketta, jossa kartoitetaan merenalaista luontoa.

FM Meri Kallasvuo väittelee 10. syyskuuta kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Coastal environmental gradients – Key to reproduction habitat mapping of freshwater fish in the Baltic Sea" (Makeanveden kalojen lisääntymisalueiden kartoittaminen pohjoisen Itämeren rannikon vaihtelevissa ympäristöoloissa). Väitöstilaisuus järjestetään Arppeanumin auditoriossa, Snellmaninkatu 3, 2. krs.

Lisätietoa:
Tutkija Meri Kallasvuo
Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
P. 040 738 9796
meri.kallasvuo@rktl.fi

Lisätietoa väittelijästä: Meri Kallasvuo (synt. 1981) kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Suomalaisesta Yhteiskoulusta vuonna 2000 ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2006. Tällä hetkellä hän toimii tutkijana Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa ja vetää hanketta, jossa kehitetään työkaluja kalojen lisääntymisaluekartoitustiedon hyödyntämiseksi rannikkoalueiden käytön suunnittelussa.

Lisätietoa VELMU Rannikon kalojen lisääntymisalueet -osahankkeesta: http://www.rktl.fi/kala/elinymparistot/velmu_rannikon_kalojen/.