Suomalainen asevelvollisuus - "Puolustuksen perusta, yksilöä motivoiva ja myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia korostava"

Asevelvollisuus on kustannustehokkain tapa tuottaa Suomen puolustuskyky. Suomen puolustamiseen riittämättömän 60 000 sotilaan vahvuisen ammattiarmeijan kustannukset olisivat noin viisi miljardia euroa vuodessa eli lähes kaksinkertaiset nykyiseen verrattuna. Hyvinvointikustannuksilla mitattuna nykyjärjestelmä maksaa 4,8 miljardia euroa ja 60 000 vahvuinen ammattiarmeija 8,6 miljardia euroa vuodessa. Asejärjestelmien tekninen kehitys tai sotilaallinen liittoutuminen eivät edellytä asevelvollisuudesta luopumista.

Asevelvollisuus on säilytettävä ja kaikilla palveluskelpoisilla miehillä ja vapaaehtoisilla naisilla tulee olla oikeus suorittaa varusmiespalvelus. Valikoivaan asevelvollisuuteen ei tule siirtyä. Valikoiva asevelvollisuus johtaisi velvollisuuden mielikuvan vaihtumiseen tunteeksi vapaaehtoisuudesta. Motivaatio varusmiespalveluksen suorittamiseen laskisi ja asevelvollisuus lakkaisi vähitellen. Vapaaehtoisuuteen perustuva asevelvollisuus ei ole toimiva ratkaisu, koska halukkaita ei olisi riittävästi.

Julkisen talouden liikkumavaran kaventuminen aiheuttaa 2010-luvun puolivälissä tarpeen supistaa puolustusvoimien normaaliolojen vahvuutta ja muuttaa toimintatapoja. Vanhentuneena poistuvaa sotavarustusta ei ole varaa korvata uudella ilman merkittävää puolustusmäärärahojen korotusta. Tämän takia poikkeusoloihin tarkoitettujen suorituskykyisten joukkojen määrän on vähennyttävä merkittävästi.

Toimintamenot ovat ainoa joustava elementti, josta voidaan rahoitusongelmissa tinkiä. Hallintorakenteeseen on voitu puuttua aluepoliittisista syistä liian vähän, vaikka sitä supistamalla voitaisiin saada aikaan merkittävää taloudellista liikkumavaraa. Hyvän työnantajan periaatteesta tulisi voida joustaa ja tarvittaessa irtisanoa henkilöstöä, mikäli taloudellinen tilanne siihen pakottaa. Vaarana on, että jatkuva supistaminen ja leikkaukset laskevat ennen pitkää henkilöstön motivaatiota ja vaikuttavat puolustuksen uskottavuuteen sekä maanpuolustustahtoon. Taloudellista liikkumavaraa on tarvittaessa luotava varusmiespalvelusta lyhentämällä.

Naisille ei tule säätää pakollista asevelvollisuutta. Naisille jaettavaa informaatiota on lisättävä ja naisten vapaaehtoista osallistumista asepalvelukseen on tuettava. Naisten tulee saada internet-pohjaisen tietojärjestelmän kautta samat tiedot asepalveluksesta kuin miesten. Vapaaehtoisten naisten tulisi voida osallistua samaan kutsuntatilaisuuteen miesten kanssa ja ennakkoterveystarkastuksen tulee olla naisillekin maksuton.

Kutsuntajärjestelmää on kehitettävä siten, että asevelvolliset saavat riittävän ajoissa tietoa varusmiespalveluksesta. Kutsunnan ja palvelukseenastumisen aikaväliä on lyhennettävä siirtymällä ikäluokkaa koskevista kutsunnoista palvelukseenastumisvuosittain tapahtuvaan kutsuntaan. Välivuosien välttämiseksi on mahdollistettava palvelukseenastuminen 18-vuotiaana. On kehitettävä asevelvollisen tietojärjestelmä, jossa asevelvollinen tuntee tulevansa käsitellyksi yksilönä eikä osana suurta massaa. Kutsuntojen luomaa yhteiskunnallista vaikutusmahdollisuutta koko miespuoliseen ikäluokkaan ja vapaaehtoisiin naisiin tulee käyttää laajasti hyödyksi lisäämällä muiden toimijoiden osallistumista. Näitä toimijoita voisivat olla lääkintäviranomaiset ja kolmannen sektorin toimijat (aiheena esimerkiksi päihdevalistus ja ravitsemustieto), liikuntaviranomaiset ja kolmannen sektorin toimijat (fyysisen kunnon kohottaminen), opetusviranomaiset (uraohjaus ja koulutusvalinnat), työvoimaviranomaiset (työllistyminen), poliisi (rekrytointi ja liikennevalistus) ja pelastuslaitos (rekrytointi ja omatoiminen suojelu).

Asevelvollisen siviiliosaamista on hyödynnettävä nykyistä paremmin. Varusmiespalveluksen hyväksiluettavuutta on kehitettävä yhdessä oppilaitosten kanssa. Varusmiespalveluksen on tulevaisuudessa nivellyttävä entistä paremmin työelämään ja opintoihin. Asevelvollisuus on nähtävä osana elinikäistä koulutusjärjestelmää. Lainsäädäntö ja käytänteet tulee tarkistaa siten, ettei nuorelle tule varusmiespalveluksen takia ylimääräisiä taukoja opiskelussa. Varusmiesten taloudellis-sosiaalista asemaa on parannettava.

Varusmieskoulutuksen mielekkyys on maksimoitava kehittämällä erilaisia palkitsemis- ja motivaatiokeinoja. Ammattiarmeijaan ei tarvitse siirtyä, koska asevelvollisuus tuottaa riittävän osaamisen tason. Joukon koulutustason mittaamiseksi on kehitettävä absoluuttisia mittareita.

Puolustusvoimat käy läpi rakennemuutosta, jossa uudet aliupseerit aloittelevat kouluttajan uraansa. Erityisesti nuoria kouluttajia on tuettava, jotta he selviävät koulutustyöstään. Kouluttajien mielipiteitä tulee selvittää ja toimintatapoja kehittää palautteen perusteella. Joukkotuotannon tiivistä rytmiä tulee väljentää luomalla tauko saapumiserien välille ja mahdollistamalla samalla henkilökunnalle palautteen analysoiminen ja koulutuksen kehittäminen. Varusmieskoulutusta antavissa perusyksiköissä on lisättävä kouluttajien lukumäärää.

Asevelvollisuus tukee syrjäytymisen ehkäisyä, maahanmuuttajien kotouttamista sekä kansanterveystyötä. Näitä myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia voidaan vahvistaa huolehtimalla siitä, että mahdollisimman moni käy ennakkoterveystarkastuksissa ja tarkastuksen laatu on riittävä. Aikalisän toimintatapamalli on otettava käyttöön kaikissa kunnissa.

Asevelvollisen tietojärjestelmän avulla reserviläisille on välitettävä tietoa puolustusvoimien ajankohtaisista asioista, päivitettävä reserviläisten tietoja sekä saatava tietoja reserviläisen osaamisen kehittymisestä ja heidän toiveistaan. Reserviläisiä on informoitava vähintään sodan ajan sijoituksen purkautumisesta ja asevelvollisuuden päättymisestä. Osa reservin tehtävistä on laitettava hakuun siten, että reserviläiset voivat hakea vapaita tehtäviä.

Asevelvollisuudella on vaikutusta koko yhteiskuntaan. Tämän vaikutuksen maksimoimiseksi eri hallinnonalojen tulee ennakkoluulottomasti kehittää yhteistyötään. Konserniohjauksen keinoin on vähennettävä asevelvollisuuteen liittyvää tehottomuutta, joka on seurausta eri hallinnonalojen liian itsenäisestä toiminnasta.

Työryhmä esittää raportissaan yhteensä 77 toimenpidesuositusta asevelvollisuuden kehittämiseksi puolustusvoimien tehtäviä tukevaan, yksilöä motivoivaan sekä asevelvollisuuden myönteisiä yhteiskunnallisia vaikutuksia vahvistavaan suuntaan.

Taustaa:
Puolustusministeri asetti 31.päivänä elokuuta 2009 selvitysryhmän, jonka tehtävänä oli selvittää asevelvollisuuden yhteiskunnallisia vaikutuksia. Selvitysryhmän puheenjohtajaksi nimettiin F-Securen hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaa ja jäseniksi johtaja Marko Ahtisaari, toimitusjohtaja Pekka Ala-Pietilä, toimitusjohtaja, nykyisin puoluesihteeri, Mikael Jungner, oikeustieteen kandidaatti Kirsi Komi, tutkija Anni Ojajärvi, toimitusjohtaja Marko Parkkinen sekä asianajaja Outi Siimes. Selvitysryhmän pysyväksi asiantuntijaksi nimettiin kenraalimajuri, nykyisin kenraaliluutnantti, Arto Räty ja sihteeriksi everstiluutnantti Vesa Virtanen.

Selvitysryhmää on tukenut laajapohjainen neuvottelukunta. Selvitysryhmä on perehtynyt asevelvollisuuteen muun muassa tapaamalla poliittisia päättäjiä ja asiantuntijoita sekä teettänyt työnsä tueksi tutkimuksia.

Lisätietoja antavat:    
Selvitysryhmän sihteeri    
Vesa Virtanen puh. 0299 510 107

Puolustusministeriön viestintäjohtaja
Jyrki Iivonen puh. (09) 160 88 200 tai 050 568 0553