Suositukset lohenkalastuksesta Itämeressä ennallaan, silakan ja kilohailin kiintiöitä esitetään korotettavaksi

Lohen kalastuksen suositukset pysyivät samoina kuin edellisenä vuonna. Pohjanlahden lohikannat ovat vahvistuneet, ja vuodesta 2012 lähtien jokiin nousseiden emokalojen määrät ovat olleet erityisen runsaita. Arvio lohikantojen tilan kehityksestä on edelleen positiivinen.

Lohikannassa suurta vaihtelua

Itämeren pääaltaaseen ja Pohjanlahteen laskevien jokien lohikantojen tilassa on suuria kantakohtaisia eroja. Pääsääntöisesti pohjoisen Pohjanlahden lohikannat ovat vahvempia kuin eteläisen Pohjanlahden ja Itämeren pääaltaan lohikannat. Suomenlahdella kolmen Viron joen alkuperäisen, luonnonvaraisen lohikannan poikastuotanto on keskimäärin kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana, mutta muut kannat ovat heikossa tilassa. ICES suosittaa, että kaupallinen lohisaalis vuonna 2017 saisi, kuluvan vuoden tapaan, olla muilla Itämeren alueilla kuin Suomenlahdella enintään 116 000 ja Suomenlahdella 11 800 lohta.

Silakan ja kilohailin kiintiötä nostetaan

Itämeren pääaltaan silakkakanta on hiljalleen kasvanut 2000-luvun alkupuoliskolta asti. Vähenemässä ollut kilohailikanta on nyt myös kääntynyt kasvuun erittäin runsaan vuosiluokan 2014 ansiosta. Pohjoisimmilla alueillaan, eli Saaristomeren eteläpuolella ja Suomenlahdella sekä kilohaili- että pääaltaan silakkakanta ovat tiheimmillään, mutta eteläisen Itämeren parhailla turska-alueilla niiden kannat ovat harvahkoja.

”Tehokkaana ravintokilpailijana kilohaili hidastaa eteläisillä vesialueilla silakan kasvua ja heikentää sen kuntoa, tutkija Jukka Pönni Lukesta kertoo.”

Pääaltaan silakan ja kilohailin kokonaiskiintiöiksi on esitetty suositus ja sille EU-komission toivomuksen mukaisesti ala- ja yläraja, ”turvarajat”, joiden sisälle kiintiöt ensisijaisesti pyritään asettamaan.

Selkämeren silakasta kehittyi myös erittäin runsas vuosiluokka vuonna 2014, ja se näkyy nuorten, jo osin kalastuskoossa olevien silakoiden suurena määränä. Kannan arvioitiin hieman kasvaneen, ja ICES suosittaa Selkämeren kokonaiskiintiön korottamista. Perämeren silakkakannan arvioitiin pysyneen lähes ennallaan ja suositus hieman pieneni edellisestä vuodesta. Suomen osuus EU:n Pohjanlahdelle asettamasta silakan kokonaiskiintiöstä on ollut 81,99 prosenttia.

Itämeren itäisen turskakannan tilassa on edelleen paljon epävarmuuksia. Pituudeltaan yli 30-senttisiä turskia arvioitiin kahtena viime vuonna olleen vähemmän kuin kolmena edeltävänä vuonna, minkä vuoksi suositus kokonaiskiintiöksi pieneni hieman ja on pienin useaan vuoteen. Joiltakin pohjoisilta merialueilta, kuten Ahvenanmaalta, turskaa on kuitenkin aivan viime aikoina saatu paremmin kuin aikoihin. Syynä on ilmeisesti se, että turskia on vaeltanut pohjoiseen runsaan vuoden takaisen suolapulssin mukana.

Lisätietoja

Tutkija Ari Leskelä, p. 029 532 7404, etunimi.sukunimi@luke.fi