Tasavallan presidentti Tarja Halosen puhe valtiopäivien avajaisissa 28.4.2011

Jokainen eduskunta on tavallaan ainutlaatuinen. Näitä vaaleja edelsi yli 2300 ehdokkaan vilkas kampanjointi. Vaalien jälkeen innostus on jatkunut vaalituloksen ja sen vaikutusten arviointina. Samalla kun nyt onnittelen teitä valittuja, haluan myös kiittää kaikkia vaaleihin osallistuneita - äänestäjiä itseään unohtamatta.

Poliittinen asetelma on nyt toisenlainen kuin se oli ennen vaaleja. Tämä on jo alkanut näkyä myös eduskunnan omassakin työyhteisössä.

Vaaliteemat ovat vielä kaikilla tuoreessa muistissa. Lupaukset velvoittavat. Näin pitääkin olla, jotta usko vaalien merkitykseen ja demokratiaan säilyy. Yhtä lailla on luonnollista, että vaalien alla vaihtoehdot ja eroavaisuudet esitetään mahdollisimman selkeästi. Kun vaalit on käyty, on aika katsoa, mitkä tavoitteet ja periaatteet yhdistävät puolueita. Tämä vaalien jälkeinen keskustelu on yhtä tärkeä kuin vaaleja edeltävä.

Suomessa on totuttu siihen, että vaalien jälkeen on pystyttävä yhteistyöhön, ei vain oman puolueryhmän sisällä vaan myös ryhmien välillä.

Vaalikauden päättäjäispuheessa toivoin, että keskustelu eriarvoisuuden kasvusta maassamme jatkuisi vaaleissa ja vaalien jälkeen. Vaaleissa se toteutuikin.

Olen iloinen, että keskustelu yhteiskunnan eriarvoistumisesta on jatkunut myös kansalaiskeskustelussa - esimerkiksi arkkipiispa Kari Mäkisen köyhyysryhmän raportin pohjalta. Toivon, että tämä otetaan huomioon myös eduskuntatyössä ja hallitusneuvotteluissa.

Nyt eletään vasta parlamentaarisen järjestäytymisen ensimmäisiä vaalien jälkeisiä vaiheita. Emme voi tietää, mitä kaikkea tämä vaalikausi tuo tullessaan. Mutta sen tiedämme, että eduskunnan on jo hyvin nopeasti tartuttava tositoimiin. Suomen on pystyttävä hoitamaan myös vaalien keskeyttämät asiat sekä omassa maassa että kansainvälisellä kentällä.

Yleinen ja yhteinen toivomus on varmastikin, että maahan syntyisi kohtalaisen nopeasti toimintakykyinen enemmistöhallitus. Aitoon parlamentarismiin kuuluu mielestäni myös opposition kunnioittaminen ja rehti valtioelinten välinen yhteistyö, joita olen ennenkin peräänkuuluttanut.

Eduskuntavaalien suurin voittaja oli demokratia. Äänestysaktiivisuuden nousu jälleen yli 70 prosentin kertoo siitä, että demokratiamme toimii. Pitkään jatkunut eduskuntavaalien äänestysprosentin lasku saatiin nyt taittumaan. Toivon tämän kehityksen jatkuvan, sillä tätäkään tasoa ei voi pohjoismaisen perinteen mukaan pitää vielä korkeana.

Edellisissä valtiopäivien avajaisissa neljä vuotta sitten saatoin todeta, että eduskuntaan oli valittu naisia ennätyksellisen paljon. On mieluisaa nähdä, että tämä ennätys on jälleen rikottu. Eduskunnan uudet kasvot näkyvät myös nuorten kansanedustajien määrän selvässä nousussa. Alle 30-vuotiaita valittiin huomattavasti aikaisempaa enemmän. Tämä on oikea suunta. Politiikka ei uudistu eikä säily nuorisoa kiinnostavana ilman nuoria kansan edusmiehiä ja -naisia. Eduskunnan tulisi edustaa tässäkin mielessä Suomen kansaa.

* * *

Eduskunnan tehtävänä on edistää kansakunnan yhteistä etua. Suomen historiassa se korostuu erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Tätä perintöä on syytä vaalia. Uskon, että huolimatta päivänpolitiikan ajankohtaisten kysymysten ympärillä käytävästä väittelystä, Suomen peruslinjauksista ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vallitsee näilläkin valtiopäivillä laaja yhteisymmärrys.

Suomi on osa maailmaa ja monin tavoin itsekin riippuvainen ympäröivästä maailmasta. Taloutemme hengittää pitkälti viennin tahdissa. Maailmantalouden vaihtelut heijastuvat kansalaisten elämään. Kansallinen talous ei voi menestyä eristyksissä muusta maailmasta.

Myös maamme turvallisuus on riippuvainen muun maailman tapahtumista. Siksi on perusteltua, että Suomi ja suomalaiset pyrkivät edistämään maanosamme ja laajemmaltikin maailman turvallisuutta. Se on samalla työtä oman maamme turvallisuuden vahvistamiseksi.

Kansainvälinen politiikka koskee niin kaukaisia kuin lähellä olevia alueita. Suomi, naapurimme ja Itämeri ovat kaikki osa kansainvälistä politiikkaa. Pidän tärkeänä sitä, että me kaikki opimme tuntemaan sekä kaukana että lähellä olevat keskeiset kysymykset.

Kansainvälispoliittinen tilanne jäi ehkä vaalitaistelussa vähemmälle huomiolle, muttei kadonnut mihinkään. Niin talouskriisit kuin eriasteiset konfliktitkin koettelevat tälläkin hetkellä maailmaa. Yhä selkeämmin voimme nähdä, että kriisien taustalla on usein köyhyyttä, työttömyyttä ja eriarvoisuutta, ihmisoikeuksien ja demokratian puutteita sekä vähemmistöjen sortoa. Haasteena on edelleen päästä tilanteeseen, jossa politiikka voi keskittyä kriisien ja konfliktien ratkaisemisen sijaan kestävän kehityksen rakentamiseen.

Kriisien ehkäiseminen ennakolta on tehokasta ja myös monin verroin edullisempaa kuin väkivallaksi yltyneiden kriisien lopettaminen. Demokratian, ihmisoikeuksien ja tasa-arvoisten osallistumismahdollisuuksien edistäminen vahvistaa myös turvallisuutta. Suomen on syytä oman kansallisen etunsakin vuoksi osallistua tämän tyyppiseen kriisien ennaltaehkäisyyn. Kriisin jälkeinen jälleenrakennustyö ja sovinnon edistäminen ovat tärkeitä konfliktikierteen katkaisemiseksi.

Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on mahdollistanut maamme rakentamisen yhdeksi maailman tasa-arvoisimmista ja samalla myös kilpailukykyisimmistä yhteiskunnista. Olemme saavuttaneet tällä yhteiskunnallista vaurautta, jota on kiitelty kansainvälisestikin. Meidän kannattaa säilyttää nämä vanhat vahvuutemme, etsiessämme uusia mahdollisuuksia.

Meillä on varaa pitää huolta sekä ihmisistä että luonnosta, jos me sitä tosissamme haluamme.

* * *

Arvoisa puhemies,

Onnittelen puhemiehistöä saamanne luottamuksen johdosta.

Hyvät kansanedustajat,

Suomen kansa on antanut teille luottamuksensa. Toivotan teille menestystä ja viisautta vaativassa työssänne. Julistan vuoden 2011 valtiopäivät avatuiksi.