50 vuotta suomalaista sydänvalvontaa – tamperelainen keksintö oli edelläkävijä sepelvaltimotautipotilaiden sairaalahoidon kehittämisessä

Kesäkuussa 1970 Tampereen keskussairaalassa avattiin Suomen ensimmäinen sydänvalvontaosasto. 12-paikkainen osasto oli kansainvälisestikin poikkeuksellisen suuri.
– Vastaavilla erikoisosastoilla on yleensä 5–6 sairaansijaa, mutta meikäläisissä oloissa tämä ei riitä. Suomessa on sepelvaltimotautia eniten koko maailmassa, kommentoi tuolloin johtava lääkäri Eino Linko. Toinen valvontaosaston perustamiseen vahvasti vaikuttanut tamperelainen lääkäri oli Reino Ruosteenoja.

Ensimmäinen valvontajärjestelmä perustui jatkuvaan valvontalaitteiden mittareiden tarkkailuun. Potilasryhmiä olivat nykyäänkin tutut sydäninfarktit, rytmihäiriöt ja sydämen vajaatoiminta. Koska sydänlihasvauriota ei pystytty estämään, infarktit olivat nykyiseen verrattuna suurempia ja potilaat huonokuntoisempia. Sydänosastolla hoidettiin vuosittain noin 500 sydänveritulppapotilasta. Nykyään Tays Sydänsairaalan sydänvalvonnassa hoidetaan vuodessa noin 2000 potilasta, joista 700 sydäninfarktin vuoksi.

70-luvulla sydäninfarktipotilaiden hoidon perustana olivat pitkä vuodelepo, kivun hoito ja lukuisat rajoitukset: mm. istumista, kiinteää ruokaa ja kahvia rajoitettiin.

– Nykyään sydäninfarktin syy eli ahtautunut sepelvaltimo avataan nopeasti pallolaajennuksella ja potilas kannustetaan liikkeelle pian toimenpiteen jälkeen. Nykyinen valvontahoito ja eri elinjärjestelmien tukeminen mahdollistavat toipumisen tilanteista, joissa se ei olisi ollut mahdollista 50 vuotta sitten, kertoo sydänvalvonnan toimintopäällikkö Jyri Koivumäki Sydänsairaalasta.
– Osa sydänvalvonnan potilaista on edelleen hyvin vaikeasti sairaita. Hoidon alkuvaiheen jälkeen pyrimme ehkäisemään uusia infarkteja. Potilaan on tärkeintä hakeutua ajoissa hoitoon sekä motivoitua tarvittaviin elämäntapamuutoksiin ja lääkehoitoon.

Korkea sepelvaltimotautisairastavuus käynnisti hoidon kehittämisen

Tampereen ensimmäiset sydänvalvontalaiteet päätettiin hankkia kotimaasta huoltovarmuuden ja edullisemman hinnan takia. Ulkomaiset järjestelmät olisivat olleet 12 potilaan valvontaan tehokkuudeltaan riittämättömät. Huolta aiheuttivat myös huolto ja varaosien saanti. Lääkäreiden ja Tampereen teknillisen korkeakoulun elektroniikkainsinöörien työryhmä teki sydänvalvontalaitteiston perussuunnitelman.

– Olli-Tuote Oy ja Valmetin instrumenttitehdas ovat valmistaneet onnistuneen laitteiston, jossa on käytetty elektroniikan uusimpia oivalluksia. Suomessakin voidaan siis tehdä korkeatasoista sairaalaelektroniikkaa, Eino Linko kehui Aamulehden haastattelussa 1970.

Vuonna 1989 Tampereella saatiin käyttöön ensimmäinen tietokonepohjainen rytmianalysaattori-keskusvalvonta, jolloin valvonta automatisoitui ja tarkentui. Nykytekniikan avulla potilaan voinnista ja sydämen toiminnasta onkin mahdollista saada hyvin yksityiskohtaista tietoa parhaan hoidon varmistamiseksi Sydänsairaalassa.