Varhainen villasarvikuono löytyi Tiibetistä; jääkauden suurnisäkkäät sopeutuivat kylmään Tiibetin ylängöillä

///JULKISUUTEEN torstaina 1.9.2011 klo 21

Ryh mä geologeja ja paleontologeja Xiaoming Wangin (Los Angelesin luonnontieteellinen museo ja Kiinan Tiedeakatemia) johdolla löysivät Zandasta, Himalajan juurelta, Tiibetin ylängöltä, uuden villasarvikuonon kallon ja alaleuan. Uusi villasarvikuono Coelodonta thibetana on paljon vanhempi (3.6 miljoonaa vuotta vanha) ja primitiivisempi kuin sen jääkauden aikaiset jälkeläiset, jotka miljoonia vuosia myöhemmin valloittivat Euroopan ja Aasian mammuttiarot. Artikkeli, joka kuvaa uuden lajin ja kertoo tarinan villasarvikuonon sopeutumisesta kylmään Tiibetin ylängöillä , julkai staa n Science- lehdessä perjantaina 2. syyskuuta 2011. Artikkelissa on mukana kaksi Helsingin yliopiston tutkijaa, evolutiivisen paleontologian professori Mikael Fortelius ja tutkijatohtori Laura Säilä , geotieteiden ja maantieteen laitokselta.

Laura Säilän suorittaman kallon fyysisiin ominaisuuksiin perustuvan evolutiivisen analyysin perusteella uusi villasarvikuono Coelodonta thibetana on kaikkein primitiivisin neljästä tunnetusta villasarvikuono-lajista. Kaikkein kehittynein laji puolestaan on nuorin ja aikanaan Euroopan ja Aasian alueelle levittäytynyt jääkauden villasarvikuono Coelodonta antiquitatis .

Tiibetistä löytyneellä villasarvikuonolla oli litteä etusarvi, jota se käytti auran tapaan paljastaakseen kasvillisuutta lumen alta. Tämä paransi huomattavasti sen mahdollisuuksia löytää ravintoa kylminä vuodenaikoina. Tiibetissä oli lajin elinaikaan, Plioseeni-kaudella (5.2-2.6 miljoonaa vuotta sitten), erittäin kylmää ja lumista, mutta muualla pohjoisella pallonpuoliskolla oli vielä lämmintä. Suuret mannerjäätiköt saivat alkunsa vasta Plioseenin jälkeen jääkauden alettua. Varhainen villasarvikuono siis kehittyi sietämään kylmiä oloja korkealla T iibetissä, ja kun jää valtasi maapallon, sen jälkeläiset olivat valmiiksi sopeutuneita hyytäviin olosuhteisiin. Näin ne valloittivat Euraasian.

 

Helsingin yliopiston paleontologian työryhmässä tutkitaan muuttuvien elinympäristöjen vaikutusta nisäkkäiden kehitykseen, ja varsinkin niiden hampaisiin. Varhaisen villasarvikuonon hampaista näkyy, että se ei syönyt pelkkää ruohoa, kuten sen jääkauden aikaiset jälkeläiset, mutta ruoholla oli jo suuri merkitys sen ruokavaliossa. Yllättäen myös nykyisen Afrikassa elävän leveähuulisarvikuonon esi-isän hampaat alkoivat kehittyä samaan suuntaan juuri Plioseenin aikana, vaikka Afrikan ja Tiibetin ilmasto oli tuohon aikaan hyvin erilainen. Ruohokasvien määrä oli kuitenkin nousussa kummallakin alueella. Tämä paljastuu Mikael Forteliuksen ja hänen kollegoidensa viimeaikaisesta artikkelista, joka käsitteli afrikkalaisten sarvikuonojen kehitystä.

Aiempien hypoteesien mukaan jääkauden suurnisäkkäät kehittyivät arktisella tundralla tai mammuttiaroilla jääkauden alussa. Uusi varhainen tiibetiläinen villasarvikuono, ja samalta löytöpaikalta löytyneet muut kylmään sopeutuneet eläimet (esimerkiksi lumileopardi), kuitenkin osoittavat, että jotkin jääkauden eläimistä kehittyivät kylmää sietäviksi jo ennen jääkauden alkua Tiibetin ylängöillä.

Sitaatteja

-Eräs aivan ensimmäisistä julkaisuistani käsitteli villasarvikuonon sarvia. Tuolloin pystyin vain spekuloimaan omituisesti litistyneen sarven synnystä, joten tämä löytö on minulle kuin toteutunut unelma. Vaikka kantamuodon sarvet eivät olekaan säilyneet, kallon sarvenpohjan muodosta näkee, että etummainen sarvi oli jo sillä litteä, kuten sen jääkautisilla jälkeläisilläkin. Sellaista sarvikuono tarvitsee lumessa pärjätäkseen.

-- Mikael Fortelius

-Minua kiehtoo se, miten samalla planeetalla samaan aikaan sekä tropiikeissa että Tiibetin ylängöllä sarvikuonot ryhtyivät lisäämään heinän osuutta ravinnossaan, ja miten niiden anatomia muuttui samalla tavalla. Tämä on hieno esimerkki konvergentista evoluutiosta, jonka aiheuttaa samankaltaisten rajoitteiden puitteissa vaikuttava samankaltainen luonnonvalinta.

-- Mikael Fortelius

-Vaikka tiibetiläisen villasarvikuonon luurankoa ei ole löydetty, kallon ominaisuudet selkeästi viittaavat siihen, että se oli sopeutunut elämään kylmissä ja lumisissa olosuhteissa. Tämä uusi, varhainen laji on mitä luultavimmin jääkaudella yleistyneiden villasarvikuonojen esi-isä.

-- Laura Säilä

Yhteyshenkilöt:

Xiaoming Wang, ryhmänjohtaja, kuraattori, Natural History Museum of Los Angeles County; puhelin 001 213 763 3310; email xwang@nhm.org (englanti, kiina)

Mikael Fortelius, villasarvikuonojen ja Euraasian paleoympäristöjen asiantuntija, professori, Helsingin yliopisto; puhelin (09) 191 50837; mikael.fortelius@helsinki.fi (suomi, ruotsi, englanti)

Laura Säilä, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto; puhelin (09) 191 50837; sähköposti laura.saila@helsinki.fi (suomi, englanti)

Science, 2.9.2011, Out of Tibet: Pliocene Woolly Rhino Suggests High-Plateau Origin of Ice Age Megaherbivores, Manuscript Number: science.1206594