29.9.- 31.12.2016 Sinebrychoffin taidemuseo: Asetelma - Elämä tarjottimella

Asetelmamaalauksen suosio kasvoi 1600-luvulla ennennäkemättömiin mittoihin, kun varakkaasta porvaristosta tuli uusi taiteen ostajakunta protestanttisessa Hollannissa. Suosio näkyi myös aiheiden kirjossa. Ne muuttuivat arjen ruokatarvikkeista runsaisiin riistamaalauksiin ja tuontituotteiden, kuten sitruunan ja nautiluskuoren mestarillisiin materiaalisuutta korostaviin teoksiin.

Menestys maailmankaupassa toi maalausaiheisiin jännittäviä uutuuksia, mikä nosti myös teosten omistajien statusta. Kasvitieteen tutkimuksesta nousi runsaita, monimerkityksisiä ja silmää hiveleviä kukka-asetelmia. Uusilla värikkäillä tulppaanilajikkeilla tehtiin kiihkeästi myös kauppaa, aina pörssiromahdukseen saakka. Materiaalisen hyvinvoinnin noustessa keskustelu moraalista ja maltillisuudesta oli tärkeä osa kulttuuria. Siten lääketieteen tarkoituksiin kuvatusta pääkallosta tuli keskeinen elementti vanitas-aiheissa, joilla muistutettiin elämän rajallisuudesta maanpäällisen runsauden keskellä.

Näyttelyn teemat
Millaista oli hyvä elämä 1600-luvun Hollannissa? Näyttelyssä kysymystä pohditaan muun muassa yltäkylläisyyden, moraalin ja katoavaisuuden näkökulmista. Näyttelysalit on nimetty näiden teemojen mukaisesti.

Hyvä elämä
Hollannin tasavalta oli 1600-luvulla Euroopan rikkain. Uuden protestanttisen porvariyhteiskunnan vauraus perustui etenkin taitavalle ulkomaankaupalle. Porvariston vaurastuminen edisti myös tieteen ja taiteen saavutuksia.

Parempi elämänlaatu alkoi näkyä ruokapöydissä ja pian sitä kuvattiin myös maalauksissa. Vaurautta haluttiin näyttää monipuolisesti, ja siitä syntyivät asetelmataiteen monet suuntaukset. 1600-luvun alussa suosittiin ruoka-ainesten, kukkien ja elämän katoavaisuuden (vanitas) kuvausta. Pian teokset kasvoivat yltäkylläisiksi ns. pronk -maalauksiksi. Maalauksia ihailtiin sekä niiden omistajan varakkuudesta kertovan sisällön, mutta myös todenmukaisen esittävyyden, taitavan maalaustavan ja aisteihin vetoavuuden vuoksi. Tarjolla oli kaiken hintaisia teoksia, joita hankittiin sekä uusien kanavatalojen, työhuoneiden että tavallisten kotien koristukseksi.

Luksusta
Varakkaat hankkivat uusia ylellisyystuotteita, kuten appelsiinejä, sitruunoita, pähkinöitä, viikunoita, rusinoita, suolaa ja pippuria. Itä-Intian kauppakomppania (VOC) kuljetti Hollantiin myös kiinalaista ja japanilaista posliinia sekä erikoisia kotiloita ja simpukoita. Nautiluksen kuoresta (Nautilus pompilius, helmivene) tuli haluttu keräilyesine. Niistä taottiin juoma-astioita juhlakäyttöön, mutta yleensä ne olivat koriste-esineitä.

Harvinaiset esineet kiehtoivat niin keräilijöitä kuin taiteilijoita. Niitä kuvattiin maalauksissa, ja kaikkein taitavimmista maalauksista maksettiin hyvin. Hedelmäasetelmissa oli tärkeää näyttää eri materiaalien tuntu. Usein hedelmät esitetään leikattuina, pehmeät sisukset esillä ja hedelmänmehuisina. Sitruunankuoren kierteestä tuli taiteilijoiden suosima maalausaihe, jolla maalaustaitoa esiteltiin. Heijastukset posliini-, hopea- ja lasiastioiden pinnoista osoittivat niin ikään taiteilijan kyvykkyyttä materiaalien kuvaamisessa.

Katoavaisuus
Kuolemasta muistuttavat asetelmat eli vanitas-maalaukset (lat. turhuus), moralisoivat erityisesti vaurauden tuomaa yltäkylläisyyttä 1600-luvun Hollannissa. Vanitas -maalauksilla muistutettiin maallisten nautintojen hetkellisyydestä ja elämän kiertokulusta. Toisin sanoen ne korostivat henkisen ja moraalisen elämän tärkeyttä, ja sitä, että saadakseen hyvän kuoleman oli elettävä hyvin.

Pääkallo oli yleisin kuolemaan liitetty symboli. Myös sammutetut kynttilät, saippuakuplat ja kellot viittasivat ajan kulkuun ja siten elämän lyhyyteen. Taskukello toimi myös moraalisena muistutuksena viisaasta ajankäytöstä. Edwaert Collierin teos korostaa vallan vaihtuvaa luonnetta, jota teoksessa kuvaa ylösalaisin asetettu kruunu. Sanonnan mukaisesti: ”Talonpoika ja kuningas ovat yhtä kuoleman edessä”. Pääkallo oli myös lääketieteen symboli, kuten Abraham de Snaphaen Lääkärin muotokuvassa, 1684.

Himo
Pieter Aertsen (1508-1575) toimi sekä Antwerpenissa että Amsterdamissa, ja välitti siten Etelä-Alankomaiden tyyliä pohjoiseen.  Hän yhdisti asetelma- ja laatukuvamaalauksen yhteen näkymään, usein sisältäen uskonnollisia viitteitä. Vihannes- ja riistanmyyjä -teos on ylenpalttinen torinäkymä, mutta sitä voi tulkita myös seksuaalisen ruokahalun käsittelynä. Silloin kurpitsa viittaa avionrikkomiseen ja lintujen kuvaus paritteluun. Kuvattujen vakavalla ilmeellä halutaan katsojan pohtivan moraalisia kysymyksiä, miten elää hyvää ja oikeamielistä elämää yltäkylläisyyden ja houkutusten keskellä? Protestanttisissa kuvauksissa muistutettiin, että uskontoa ja moraalia ei sovi unohtaa.

Iiu Susirajan (1975-) valokuvat ihmissuhteista Myytinmurtaja (Ex-boyfriend) ja Älä eksy grillille (Ex-wife) kyseenalaistavat vallitsevia sukupuolirooleja sekä hyvää ja huonoa käytöstä. Susiraja käsittelee usein kauneusihanteiden ja ruokakulttuurin välisiä ristiriitoja rajusti mutta huumorilla.

Herrojen herkkua
Riistan metsästys oli yläluokkaisten harrastus ja etuoikeus 1600-luvun Hollannissa. Riista-asetelmien kuvaus itsenäisinä asetelmina yleistyi vasta 1650-luvun jälkeen. Ennen sitä riistaa kuvattiin keittiönäkymissä, muiden ruokatarvikkeiden kanssa. Kun teoksilla haluttiin korostaa omistajiensa asemaa, kuvauksiin tuli lisää mielikuvituksellisia sommitelmia ja taustamaisemia.

Pienistä ja yksinkertaisista riistamaalauksista kasvoi kookkaampia sommitelmia etenkin 1600-luvun loppupuolella. Samalla metsästys muuttui ylhäisön yksinoikeudesta myös rikastuvan porvariston harrastukseksi ja statussymboliksi. Italialainen Giuseppe Recco uudisti meren antimia kuvaavia asetelmia suuriksi saalisnäyttämöiksi, luonnonmaisema taustanaan.

Kukkaloistoa
Tulipomaniaksi kutsutaan Hollannissa 1630-luvulla tapahtunutta ilmiötä, jossa ihmiset ostivat kukkasipuleita kalliiseen hintaan ja pörssiromahduksen seurauksena menettivät omaisuuttaan. Rajusta notkahduksesta huolimatta kukkien kauppa jatkui ja niistä maalattujen teosten kysyntä kasvoi. Eri aikaan kukkivia kukkia maalattiin kimpuiksi tauluihin, jotta niiden kauneutta voi ihailla myös talviaikaan. Kukkien tarhaviljely tuotti runsaasti eri lajikkeita. Taiteilijat piirsivät myös tarkkoja tunnistuskuvia kasvikirjoihin. Kukka-asetelmamaalaukset olivat sekä keräilijöiden että kansan suosiossa.

Kukoistavat mutta pian kuihtuvat kukat ovat myös elämän kiertokulun vertauskuvia. Lakastuvat lehdet ja pienet tuhoeläimet muistuttavat ajan ohikiitävästä luonteesta. Teoksia voi tarkastella kuten sanontoja tai Raamatun lauseita (Psalmit 103: 15-16): ”Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon: kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne.”

Näyttelyn teokset:
Kansallisgalleria / Sinebrychoffin taidemuseo, Amos Andersonin taidemuseo, Eesti Kunstimuuseum, Kadrioru, Gustavianum, Uppsala universitet, Kansallisgalleria / Nykytaiteen museo Kiasma, Pohjanmaan museo, Serlachius-museot, Stockholms universitets konstsamling, Valtion taideteostoimikunta

Näyttelyyn liittyviä tapahtumia:
5.10.2016 klo 18 FT Minna Tuominen: Johdattelua Asetelma -näyttelyn teemoihin
12.10.2016 klo 18 FT Julia Donner: Puutarhamaisemia
19.10.2016 klo 18 Keittiömestari Pekka Terävä: Taidetta lautasella - kuinka teet jokaisesta annoksesta taideteoksen (ilmoittautuminen SiffInfo@fng.fi)
9.11.2016 klo 18 Taiteilijatapaamisessa Anna Retulainen ja Heikki Marila
16.11.2016 klo 18 FT Minna Tuominen: Vanitas
23.11.2016 klo 18 Pastori, tietokirjailija Jaakko Heinimäki: Viini ja Elämän jano

Luennot näyttelyn pääsymaksulla 12 /10 €. Ohjelmamuutokset ovat mahdollisia, www.siff.fi 

Näyttelykirja:
Asetelma - Elämä tarjottimella / Stilleben - Livet på ett bord |Still life - The World on Display.
2016. s. 120. Hinta: 36 €

Näyttelyn kuraattori FT Minna Tuominen on hollantilaisen 1600-luvun maalaustaiteen asiantuntija. Julkaisun artikkelissa hän johdattelee lukijan hyvän elämän teemoihin näyttelyssä esillä olevien teosten kautta.

Lisätietoja näyttelyistä:
Museonjohtaja Kirsi Eskelinen, p. 0294 500 490, Kirsi.Eskelinen@siff.fi
Amanuenssi Minna Tuominen, p. 0294 500 468,Minna.Tuominen@siff.fi

Lehdistömateriaali ja kuvauspyynnöt: Markkinointisuunnittelija Eija Pekkanen, p. 0294 500 462, Eija.Pekkanen@siff.fi

Lehdistökuvat: http://press.sinebrychoffintaidemuseo.fi/

Pääsymaksut: Erikoisnäyttelyt: 12|10 €, alle 18-v. maksutta. Vapaa pääsy kuukauden ensimmäinen keskiviikko klo 17-20. Paul ja Fanny Sinebrychoffin kotimuseoon vapaa pääsy, museon 2. kerros. Meillä käy museokortti.

Opastukset: lauantaisin klo 14 suomeksi, ruotsiksi kuukauden ensimmäinen lauantai klo 13.

Opastilaukset: ma-pe klo 9-15 p. 0294 500 500, varaukset@kansallisgalleria.fi    

Avoinna:  ti, to, pe 11-18 / ke 11-20 / la, su 10-17 / ma suljettu

Bulevardi 40, 00120 Helsinki, p. 0294 500 460, www.siff.fi  

SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO ON OSA KANSALLISGALLERIAA YHDESSÄ ATENEUMIN JA KIASMAN KANSSA