Pakolaisten kohtelu Australian vankilasaarella täyttää kidutuksen merkit

Amnestyn raportti perustuu kuukausia kestäneeseen tutkimukseen sekä yli sadan ihmisen haastatteluihin Naurun saarella ja Australiassa. Australia on ohjannut turvapaikanhakijoita ja pakolaisia Naurun ja Manuksen saarilla sijaitseviin keskuksiin epäinhimillisiin oloihin. Koko järjestelmä on harkittua julmuutta sekä heitteillejättöä.

”Australian ylläpitämä pidätyskeskus Naurussa on tarkoitettu aiheuttamaan mahdollisimman paljon kärsimystä, jotta maailman haavoittuvimmassa asemassa olevat ihmiset eivät etsisi turvaa Australiasta. Heikossa asemassa olevat naiset, miehet ja lapset on eristetty syrjäiseen paikkaan, josta he eivät voi lähteä. Kärsimys, jota he joutuvat kestämään näissä paikoissa on murskaavaa – joissain tapauksissa korjaamatonta”, Amnestyn Suomen oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo.

Pakolaiset ja turvapaikanhakijat joutuvat Naurun saarella paikallisen väestön ja toisinaan myös viranomaisten hyökkäysten kohteeksi. Vaikka kymmenistä fyysisistä hyökkäyksistä – mukaan lukien seksuaalisesta väkivallasta – on todisteita, ei Amnestyn tietoon ole tullut yhtään tapausta, jossa Naurun kansalaiset olisivat joutuneet teoistaan vastuuseen. Turvapaikanhakijat ja pakolaiset taas joutuvat mielivaltaisten pidätysten ja vangitsemisten uhreiksi.

”Mielivaltaiset pidätykset ovat yleinen painostuksen väline Naurussa”, yksi saarella toimiva palveluntuottaja kertoi Amnestylle.

Esimerkiksi iranilainen pakolainen Hamid Reza Nadaf joutui pidätetyksi 3. kesäkuuta selvästi tekaistujen todisteiden nojalla. Pidätys on saattanut liittyä siihen, että Nadaf oli ottanut kuvia pakolaisten käsittelykeskuksesta. Nadaf vapautui vasta 7. syyskuuta. Hänen 8-vuotias poikansa sairastaa tuberkuloosia ja joutui olemaan yksin suurimman osan kolme kuukautta kestäneestä pidätysajasta.

Naurun saarelle joutuneiden mielenterveys järkkyy

Naurun viranomaisten tiedetään pidättäneen myös turvapaikanhakijoita ja pakolaisia, jotka ovat vahingoittaneet itseään, vaikka joissakin tapauksissa nimenomaan heidän epäinhimillinen kohtelunsa oli johtanut mielenterveyden järkkymiseen.

“Tämä on julma kierre. Ihmiset ovat niin epätoivoisia, että yrittävät tappaa itsensä. Sitten he löytävät itsensä kaltereiden takaa”, Aarnio sanoo.

Lähes kaikki Amnestyn Naurussa haastattelemat pakolaiset ja turvapaikanhakijat kärsivät mielenterveysongelmista. Heidän joukossaan oli myös lapsia. Pitkitetyt ajat pidätettyinä vailla tietoa vapautumisesta ovat suorassa yhteydessä mielenterveysongelmiin. Pidätetyt eivät saa myöskään hoitoa mielenterveysongelmiinsa tai moniin muihin sairauksiin.

Australian tarkoituksena näyttääkin olevan, että pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden mielenterveyden annetaan järkkyä ilman mitään hoitoa. Se on osa Australian pelotepolitiikkaa.

Pakolaisten kohtelu täyttää kidutuksen merkit

Amnestyn mukaan pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kohtelu Naurun saarella täyttää useissa dokumentoiduissa tapauksissa kidutuksen tunnusmerkit. Pakolaisille aiheutetaan henkistä tuskaa, koko järjestelmä on rakennuttu tarkoituksella vahingoittavaksi ja koko prosessin tarkoituksena on pelotella tai pakottaa ihmisiä tiettyjen tuloksen saavuttamiseksi.

Pääministeri Malcom Turnbull on sanonut, että Australia aikoo pitää kiinni kovista otteista sen rajojen ulkopuolella sijaitsevissa pakolaiskeskuksissa. Syyskuussa YK:n pakolaiskokouksessa Turnbull esitteli Australian pakolaispolitiikkaa jopa mallina muille maille. Amnestyn raportin mukaan pelotteeseen perustuva politiikka on johtanut kuitenkin lukuisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

“Australian hallituksen politiikka on muille maille esimerkki siitä, miten pakolaisia ei missään nimessä pidä kohdella. Tässä mallissa haavoittuvien ihmisten suojelu on vedetty minimiin ja haitat ovat maksimissa. Australian pelotteeseen perustuvan pakolaispolitiikan ’menestys’ riippuu ihmisten kärsimyksen määrästä”, Aarnio sanoo.

Australia on käyttänyt miljardeja dollareita, kun se on ulkoistanut pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden vastaanoton rajojensa ulkopuolelle Naurun saarelle sekä Maunuksen saarelle Papua-Uudessa-Guineassa.  Järjestelmä maksaa vuosittain yli 392 000 euroa yhtä henkilöä kohti.

Monet keskuksia pyörittävistä yrityksistä ovat ilmoittaneet lopettavansa toimintansa saarilla. Näiden yritysten yksittäiset työntekijät ovat vuotaneet tietoja Naurun epätoivoisesta tilanteesta silläkin uhalla, että he saattavat joutua syytetyiksi oikeuteen.

”Australian viranomaisten pitäisi tehdä sama johtopäätös eli sulkea Naurun keskus. Turvapaikkaa hakevat ja pakolaiset pitää päästää Australiaan välittömästi. Nämä ihmiset eivät voi odottaa inhimillisempää ratkaisua enää hetkeäkään.”