Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe 1.1.2012

MUUTOSVARAUKSIN

Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe 1.1.2012

Kansalaiset,

Uuden vuoden alku antaa ihmisille toiveen paremmasta. Viime vuoden talouskehitys Euroopassa luo kuitenkin oman vakavan perustilanteen, jonka me suomalaisetkin joudumme ottamaan huomioon tulevaisuuden suunnitelmissamme.

Euroopan unioniin liittyminen on rakentanut yhteistä arjen turvallisuutta. Olemme saaneet pitkään nauttia jäsenyyden tuomista eduista: Kasvaneista vientimahdollisuuksista siihen liittyvine työpaikkoineen ja nuorten monipuolisemmista opintomahdollisuuksista. Asuntolainojen korot ovat olleet historiallisen matalia.

Me tiedämme, että kasvaneiden mahdollisuuksien kääntöpuolena on ollut ongelmia, joita olemme joutuneet ja joudumme yhdessä ja erikseen ratkomaan. Globalisoituva maailma on tehnyt meistä yhä enemmän toinen toisistamme riippuvaisia. Yksikään Euroopan maa ei ole niin suuri, että se pitkän päälle selviäisi taloudesta yksinään - puhumattakaan ympäristöstä, turvallisuudesta tai muista laajemmista kokonaisuuksista. Ei siis pidä haikailla menneeseen, vaan parasta on pyrkiä ratkaisemaan eurooppalaisessa yhteistyössä olevat ongelmat.

* * *

Olen kuluneen kahdentoista vuoden aikana kantanut toistuvasti huolta perinteisen yhteisvastuun eli solidaarisuuden murenemisesta. Se näkyy monen yksittäisen ihmisen arjessa, mutta myös yhteiskuntarakenteiden muuttumisena.

Rakentamalla pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa perustamme vahvan pohjan jokaisen ihmisen omalle mahdollisuudelle pitää huolta itsestään ja perheestään. Samalla teemme tilaa myös tieteelle ja taiteelle, yrittämiselle ja innovatiivisuudelle.

Inhimillisen vastuun ja lähimmäisenrakkauden tulee näkyä sekä omassa käytöksessämme että yhteiskunnan rakentamisessa.

Tasa-arvo ja solidaarisuus ovat yhteiskuntamme keskeiset arvot. Niiden turvaaminen tekee meistä kansakunnan. Taloudellinen eriarvoisuus hivuttaa vaikutuksensa elämän kaikille alueille. Tuloerojen kasvun myötä myös terveyserot ovat kasvaneet Suomessa. Erot tuloryhmien välisessä elinajanodotteessa ovat lisääntyneet nopeasti. Ylimmän ja alimman tuloluokan välillä elinajanodotteen ero on nyt jo lähes 13 vuotta miehillä ja seitsemän vuotta naisilla. Lapsiköyhyys on lisääntynyt hälyttävästi. Nuorten syrjäytyminen ja syrjäyttäminen eivät nekään saa kuulua yhteiskuntaamme.

Eriarvoisuuden kasvu ei ole mikään luonnonvoima. Se voidaan torjua. Hyvinvointiyhteiskuntamme avulla voimme taata ihmisten tasa-arvoisen kohtelun ja lisäksi menestyä kansainvälisessä kilpailussa. Kysymys on siis poliittisesta tahdosta ja toteuttamisen taitavuudesta.

Omien tai yhteisten unelmien toteuttaminen vaatii paljon työtä ja voi viedä pitkän ajan. Väkivalta ei ole vastaus elämän vaikeuksiin - ei omassa elämässä eikä yhteiskunnassa. Demokratia on inhimillisen kestävän kehityksen tae, ja sen puolustaminen on aikamme suuria haasteita.

* * *

Tällaisia suuria tavoitteita ei voi toteuttaa voimakeinoin eikä sanelemalla. Ne edellyttävät aitoa yhteistyötä ja yhteisvastuuta niin kotimaassa kuin valtioiden välillä. Suomi on perinteisesti ollut vastuullinen toimija kansainvälisessä yhteisössä, ja tällä linjalla meidän on syytä jatkaa.

Tällä vuosituhannella globalisaatio on entisestään tihentynyt ja keskinäisriippuvuutemme monimutkaistunut ja kasvanut. On arvioitu, että jo yli 60 prosenttia maailmankaupasta on kansainvälisten yritysten sisäistä kauppaa. Markkinavoimat tarvitsevat poliittista ohjausta.

Globalisaatio tulee tehdä reilummaksi. Sen haittojen ja etujen tulisi jakaantua tasapuolisemmin niin maiden välillä kuin niiden sisälläkin. Ihmiset haluavat päättää nykyistä enemmän oman elämänsä kulusta, ja he tarvitsevat työtä.

YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät yksimielisesti vuosituhattavoitteet vahvistaakseen sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja muut vuosituhattavoitteet ovat myös kestävän kehityksen edellytyksiä. Ne eivät toteudu ilman demokraattisia, vahvoja ja tehokkaasti toimivia valtioita, joissa ihmiset ovat tasa-arvoisia. Sellaiset valtiot pystyvät hallitsemaan talouskehitystä, tuottamaan kansalaisilleen sosiaalisen suojaverkon ja antamaan tilaa elinvoimaiselle, moni-ilmeiselle kansalaisyhteiskunnalle. Sellaisena haluamme varmasti nähdä myös oman maamme.

Suomella on paljon voitettavaa. Olemme pieni, viennistä riippuvainen maa. Meillä on luovaa osaamista muun muassa puhtaan teknologian ja vihreän talouden alueella. Yhteiskuntamme perustuu kansanvallan ja tasa-arvon periaatteille. Hallintomme on kansainvälisesti vertailtuna tehokas ja rehellinen.

Nämä ovat vahvuuksia, joilla syntyy kumppanuuksia. Niille tulee olemaan kasvavaa kysyntää, kun kansainvälinen yhteisö lähtee yhä voimakkaammin kestävän kehityksen tielle.

Toiveeseen paremmasta tulevaisuudesta liittyy edelleen usko taloudellisen kasvun kaikkivoipaisuuteen, vaikka yhä uudelleen olemme joutuneet havaitsemaan, ettei pelkkä kasvu lisää hyvinvointia. Tarvitaan "uusi kolmiyhteys": talouskasvu, joka on sosiaalisesti oikeudenmukainen ja mahtuu ympäristön rajoihin.

Teen itsekin parhaani sen puolesta, että YK:n vuosituhattavoitteiden jälkeen saisimme yhteiseksi toimintaohjelmaksemme vuodesta 2015 lähtien "Kestävän kehityksen tavoitteet", joilla pyrittäisiin turvaamaan sekä ihmisen että luonnon hyvinvointi.

Tuhannet suomalaiset ovat vasta toipumassa viimeisimmästä talvimyrskystä. Vuodenaikojen tavanomaisesta poikkeavat vaihtelut, erilaiset myrskyt tai muut luonnonilmiöt aiheellisesti huolestuttavat meitä kaikkia. Eri tahojen on ryhdyttävä päättäväisesti toimenpiteisiin arkipäivän turvallisuuden parantamiseksi.

Myönteisiäkin asioita on tapahtunut. Vesien suojelu on lisääntynyt ja luonnonsuojelualueiden määrä on kasvanut. Monia muita esimerkkejä voisin mainita siitä, miten kestävä kehitys on tullut osaksi jokapäiväistä elämäämme. Tämä vastuunotto on erinomainen asia.

Maamme kansainvälisen toiminnankin tekee uskottavaksi juuri se, että noudatamme samoja periaatteita myös omassa maassamme ja sen lähiympäristössä. Haluan osoittaa julkisen kiitoksen niille lukemattomille ihmisille, jotka ovat erilaisissa yhteisöissä toteuttaneet kestävän kehityksen periaatteita käytännössä. Me suomalaiset olemme myös olleet usein kannustamassa ja kutsumassa naapureitamme tähän yhteistyöhön. Uskon, että meillä on tulevaisuudessa tämän yhteistyön ansiosta myös puhtaampi Itämeri.

* * *

Suomella on hyvät suhteet naapureihin. Yhteistyöllämme kaikkien Pohjoismaiden kesken on pitkä historia. Vuoteen 2000 verrattuna suurimmat muutokset ovat tapahtuneet eteläisessä naapurustossamme. Viron liittyminen Euroopan unioniin ja sittemmin euroon ovat lähentäneet maitamme.

Suhteemme Venäjään ovat monipuolistuneet ja syventyneet. Tässäkin kehityksessä EU:lla on merkityksensä. Talouselämän ja kansalaisyhteiskunnan vuorovaikutus on lisääntynyt voimakkaasti.

Olen omalta osaltani pyrkinyt rakentamaan vankan poliittisen pohjan kanssakäymiselle kaikkien naapureiden kanssa ja toivon sen auttavan myös seuraajaani.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteena on ensisijaisesti oman turvallisuutemme edistäminen. Parasta politiikkaa on mahdollisten poliittisten, sotilaallisten ja muiden uhkien ja riskien ennaltaehkäisy.

Globalisaation aikakaudella kaukaisetkin maailman kriisit ja konfliktit sekä muut, uudet uhat heijastuvat Suomeen. Ne kumpuavat usein köyhyydestä, eriarvoisuudesta ja ihmisoikeuksien loukkauksista. Suomalaisten turvallisuuden takaamiseksi tarvitsemme perinteisen puolustuksen rinnalle laaja-alaista turvallisuuden rakentamista.

On puolustettava ihmisoikeuksia ja demokratiaa. Samalla vahvistetaan turvallisuutta - niin meillä kuin muualla. Tässä työssä on oltava pitkäjänteinen: diktatuurista vapautuminen voi tapahtua nopeasti, mutta uuden demokraattisen yhteiskunnan rakentaminen vie pitkän ajan.

Rauhanturvaaminen, siviilikriisinhallinta ja rauhanvälitys ovat hyviä keinoja vaikuttaa Suomen ja maailman turvallisuuteen. Maallamme on pitkä historia rauhanturvaajana nimenomaan YK:n piirissä. YK-johtoisen rauhanturvaamisen osuutta on lisättävä. Päätös suomalaisten rauhanturvaajien lähettämisestä tauon jälkeen jälleen Libanoniin on askel oikeaan suuntaan.

Suomen pyrkimys tulla valituksi YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi on luonnollinen seuraus halusta olla vaikuttaja eikä sivustaseuraaja.

Kansalaiset, hyvät suomalaiset,

Tämä on viimeinen kerta, jolloin minulla on tasavallan presidenttinä tilaisuus esittää uuden vuoden tervehdykseni teille. Presidentin tehtävässäni olen pyrkinyt noudattamaan antamani vakuutuksen velvoitetta laillisuudesta ja kansan parhaasta.

Suomen ja sen kansan yhteisen edun puolustamiseen tarvitaan meitä kaikkia. Tarvitsemme suvaitsevuutta toistemme ymmärtämiseksi ja yhteistyötä vaikeuksien voittamiseksi. Paljon hyviä asioita on tapahtunutkin - esimerkiksi sukupuolten tasa-arvossa ja vähemmistöjen oikeuksissa on edistytty.

Toivon, että edessä oleva presidentinvaali ja syksyn kunnallisvaalit saavat ihmiset jälleen osallistumaan ja äänestämään.

Haluan omasta ja puolisoni puolesta kiittää teitä lämpimästä tuestanne ja lukuisista yhteydenotoistanne kaikkina näinä kahtenatoista vuotena. Kiinnostuksenne yhteisten asioiden hoitoon on ollut todella tärkeää.

Toivotan kaikille hyvää alkavaa vuotta 2012.