Suomalaistutkijat: Käsite ’yliaktiivisen rakon oireyhtymä’ hyödyttää enemmän bisnestä kuin potilasta

”Yliaktiivisen rakon oireyhtymän hyväksytty määritelmä yksinkertaistaa monimuotoisia oireita ja antaa ymmärtää, että ’yliaktiivinen rakko’ olisi itsenäinen sairaus. Todellisuus ei ole näin yksinkertainen - oireille on useita eri syitä. Muun muassa tämän takia niin sanottujen yliaktiivisen rakon lääkkeiden teho jää usein riittämättömäksi”, sanoo lääketieteen tohtori Kari Tikkinen HYKS:n urologian klinikasta.

Kanadassa McMaster-yliopistossa tällä hetkellä vierailevana tutkijana toimivan Tikkisen ja Tampereen yliopiston epidemiologian professori Anssi Auvisen yliaktiivisen rakon oireyhtymää käsittelevä artikkeli on vastikään julkaistu European Urology -tiedelehdessä. Artikkelia varten tutkijat tekivät systemaattisen katsauksen yliaktiivista rakkoa koskevista tutkimuksista ja niiden rahoituskanavista.

Tutkijat esittävät, että ’yliaktiivisen virtsarakon’ oireita pitäisi tutkia yksittäin eikä epämääräiseksi oireyhtymäksi niputettuna. Näin oireiden syyt voitaisiin ymmärtää paremmin, ja siten pystyttäisiin myös kehittämään potilaille parempaa hoitoa.

Ilmaisu ’yliaktiivinen rakko’ otettiin käyttöön vuonna 1997 pidetyssä konsensuskokouksessa. Seuraavana vuonna FDA hyväksyi ensimmäistä kertaa lääkkeen ’yliaktiivisen rakon oireiden’ hoitoonx, ja sen jälkeen lääketeollisuus on markkinoinut hyvin näkyvästi ja maailmanlaajuisesti oireyhtymän hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä.

Käytössä olevan määritelmän mukaan yliaktiivisen rakon oireyhtymällä tarkoitetaan virtsaamispakkoa, johon voi liittyä virtsan pakkokarkailua, tihentynyttä virtsaamistarvetta ja yövirtsaamista, edellyttäen että virtsatieinfektio tai muu ilmeinen syy on suljettu pois.
(Overactive bladder (OAB) syndrome is defined as the presence of urinary urgency with or without urgency incontinence, usually with increased daytime frequency and nocturia in the absence of infection or other obvious pathology.)

”Määritelmä on epäselvä ja monitulkintainen, koska siinä on käytetty epätarkkoja termejä, kuten ’usually’ ja ’with or without’ sekä tarkemmin määrittelemätöntä ilmausta ’other obvious pathology’”, Tikkinen sanoo ja lisää: ”Lääketeollisuudelle määritelmä on luultavasti varsin hyödyllinen, koska osittain sen ansiosta samaa lääkettä voidaan määrätä suurelle potilasjoukolle.”

Yliaktiivisen rakon tutkimus on viimeisten kymmenen vuoden aikana lisääntynyt huomattavasti, ja lääketeollisuus on rahoittanut tutkimusta vahvasti. ”Aiemmin on osoitettu, että kaupallisen toimijan rahoittaman tutkimuksen tulokset jätetään usein julkaisematta, jos ne eivät ole yrityksen edun mukaisia”, Tikkinen huomauttaa.

Artikkelissaan Tikkinen ja Auvinen toteavat myös, että monissa yliaktiivisen rakon yleisyyttä selvittävissä tutkimuksissa hyvinkin lievät oireet on tulkittu sairaudeksi.

”Olisi hyvä saada tästä aiheesta enemmän riippumatonta, ei-kaupallisesti rahoitettua tutkimusta. Äkillisestä virtsaamispakosta ja tihentyneestä virtsaamistarpeesta kärsiviä on kuitenkin paljon eikä nykyisistä hoidoista usein ole riittävästi apua”, Tikkinen sanoo.

Lisätietoja:

LT Kari Tikkinen
Puh. +1-647-774-8978 (tavoitettavissa parhaiten klo 16 – 03 Suomen aikaa)
Sähköposti: kari.tikkinen@fimnet.fi

Viite: Kari A.O. Tikkinen, Anssi Auvinen: Does the Imprecise Definition of Overactive Bladder Serve Commercial Rather than Patient Interests? European Urology,9 Jan, 2012

Linkki artikkeliin: http://www.europeanurology.com/article/S0302-2838(11)01375-3/pdf/Does+the+Imprecise+Definition+of+Overactive+Bladder+Serve+Commercial+Rather+than+Patient+Interests%3F