Liito-oravan elinympäristöjen määrän kehittyminen eri hakkuuskenaarioissa – tukea metsätalouden vaikutusten arviointiin

Skenaariolaskelmissa lähtötilanteen puustotietoina käytettiin VMI:n koeala-aineistoa, joka satelliittikuvien avulla muutettiin spatiaaliseksi eli paikkaan sidotuksi tiedoksi. Tämä mahdollisti liito-oravan esiintymistä ennustavien metsikkö- ja maisematason mallien käytön.

– Tutkimuksessa käytettyä puustotietojen estimointimenetelmän ja MELA-ohjelmiston yhdistämistä voidaan jatkossa hyödyntää erilaisissa hakkuutoiminnan vaikutusten arvioinneissa erikokoisilla alueilla, kertoo Luken tutkija Helena Haakana.

Paitsi metsätalouden vaikutuksia elinympäristöjen määrän kehitykseen, voidaan vaikutuksia tarkastella myös toisin päin: miten eliölajien ja elinympäristöjen suojelu vaikuttaa puuntuotantoon ja metsätalouden tuloihin.

VMI:n koeala-aineistoja käytetään yleisesti valtakunnallisissa ja alueellisissa metsälaskelmissa, kun halutaan arvioida metsävarojen kehittymistä ja tulevia hakkuumahdollisuuksia. VMI kattaa koko Suomen, mutta harvahko koealaverkko mahdollistaa laskelmat vain suuralueille, kuten esimerkiksi maakunnille.

Satelliittikuvien avulla koealatiedot voidaan yleistää alueellisesti kattaviksi puustotiedoiksi ja tuottaa metsävaratiedot myös pienemmille alueille. Tämä mahdollistaa skenaariolaskelmat metsien kehityksestä ja käyttömahdollisuuksista paikallistasolla, esimerkiksi kunnan tai kuntaryhmän alueella. Lisäksi voidaan tehdä maisematason tarkasteluja ja ottaa huomioon erilaiset paikkaan sidotut puuntuotannon rajoitukset, kuten esimerkiksi konekorjuulle liian jyrkät rinteet tai avohakkuun kieltävät yleiskaavamääräykset.

Hakkuiden vaikutus liito-oravalle sopivien elinympäristöjen määrään vaihteli alueittain

Liito-orava on Euroopassa tiukasti suojeltu ja Suomessakin luokiteltu tällä hetkellä silmällä pidettäväksi lajiksi.  Yhtenä syynä kannan pienentymiselle on pidetty lajille sopivien elinympäristöjen määrän vähenemistä metsätalouden seurauksena. Liito-orava suosii elinympäristönään kuusivaltaisia, järeää lehtipuuta, erityisesti haapaa kasvavia metsiköitä. 

Liito-oravan elinympäristöjen määrän kehittymistä tutkittiin kolmessa eri hakkuuskenaariossa Etelä-Suomen alueella. Tutkimuksen mukaan hakkuiden lisääminen nykyisestä tasosta alueellisissa metsäohjelmissa tavoitteeksi asetetulle tasolle vähentää liito-oravalle sopivien elinympäristöjen määrää. Alueiden välillä oli eroja, jotka selittyvät metsärakenteen ja liito-oravakannan tiheyden vaihtelulla. Liito-oravan esiintymistä ei kuitenkaan voitu ennustaa luotettavasti pelkillä puusto- ja maisematunnuksilla. Todennäköisesti on muita, metsätalouden ulkopuolisia tekijöitä, jotka vaikuttavat lajin esiintymiseen, kuten esimerkiksi petoeläimet ja levinneisyyshistoria.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon kanssa ympäristöministeriön rahoittamassa "Liito-oravan elinympäristöt Etelä-Suomessa ja niiden kehittyminen eri hakkuuskenaarioissa 2005–2055" -hankkeessa.

Lisätietoja:

Tutkijat Helena Haakana, puh. 029 532 2158 ja Hannu Hirvelä, puh. 029 532 2168 sekä professori Tuula Packalen, puh. 029 532 5351. Sähköposti: etunimi.sukunimi@luke.fi

Julkaisu:  Comparing regional forest policy scenarios in terms of predicted suitable habitats for the Siberian flying squirrel (Pteromys volans)