Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraatissa Helsingissä 4.6.2012

MUUTOSVARAUKSIN

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe Puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraatissa Helsingissä 4.6.2012

Olemme kokoontuneet Puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraatiin tänne Senaatintorille, Suomen valtiollisen, sivistyksellisen ja hengellisen elämän keskukseen. On suuri kunnia olla vastaanottamassa Puolustusvoimain lippujuhlan päivän paraatia. Lippujuhlapäivä ja itsenäisyyspäivä ovat kansallisen veteraanipäivän ohella juhlapäiviä, joita viettäessämme voimme perustellusti pohtia maanpuolustuksemme menneisyyttä ja nykyisyyttä sekä tulevaisuuden haasteita.

Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä tulee viiden vuoden kuluttua kuluneeksi sata vuotta. Suomalaisen sotaväen ja maanpuolustuksen historia on kuitenkin paljon tätä pidempi. Suomalaiset joukot taistelivat Ruotsin kuninkaan riveissä Keski-Euroopassa jo 1600-luvulla. Kun Suomi vuosien 1808-1809 sodan seurauksena liitettiin Venäjän keisarikunnan yhteyteen, siirtyi myös pääkaupunki Helsinkiin. Siitä on nyt lähes päivälleen kaksisataa vuotta. Helsingin korottaminen pääkaupungiksi johti suomalaisen sotaväen varsinaiseen perustamiseen, tarvittiinhan uuden pääkaupungin suojaksi riittävä sotilaallinen varustus.

Kun Suomi joulukuussa 1917 itsenäistyi, oli institutionaalinen perusta itsenäisille puolustusvoimille jo olemassa. Vuoden 1918 tapahtumien synnyttämistä haavoista huolimatta Suomeen rakennettiin yleiseen asevelvollisuuteen pohjaava puolustusjärjestelmä, joka osoitti tehokkuutensa ja toimivuutensa jo talvi- ja jatkosodissa.

Vaikka suomalaisten joukkojen määrä oli noissa sodissa vastapuolta huomattavasti pienempi, oli meillä yksi ylivoimainen vahvuus: vankka maanpuolustustahto, tahto taistella vapaan isänmaan puolesta. Sotiemme veteraanit ja kotirintamalla isänmaamme hyväksi toimineet kantoivat raskaan taakan, mistä meidän sotien jälkeisten sukupolvien tulee olla kiitollisia. Parhaiten osoitamme kiitollisuutemme huolehtimalla isänmaamme puolustamisesta myös tulevina vuosina.

Maassamme on jo jonkin aikaa valmisteltu laajaa puolustusvoimauudistusta. Siihen on monia syitä: kutsuntaikäisten määrä pienenee, kustannukset kasvavat ja meihin kohdistuvat uhkat muuttuvat ja monipuolistuvat. Uudistusta koskevassa keskustelussa on kiinnitetty huomiota pääasiassa siihen, mistä kaikesta joudumme leikkaamaan. Vähemmän huomiota on kiinnitetty siihen, että uudistuksen ensisijaisena tarkoituksena on ylläpitää riittävä kansallinen puolustuskyky myös tulevaisuudessa.

Suomen puolustusjärjestelmän kulmakivi on itsenäisen Suomen puolustusvoimien koko olemassaoloajan ollut yleinen asevelvollisuus. Vain yleisen asevelvollisuuden kautta voimme turvata sodan ajan joukkojemme riittävyyden ja sitä kautta koko maan puolustamisen. Suomalaiset nuoret ovat vuosikymmenestä toiseen antaneet panoksensa maapuolustukseen suorittamalla yleisen asevelvollisuuden heiltä edellyttämät tehtävät. Tämä on otettu huomioon myös puolustusvoimauudistuksessa. Suomi turvaa edelleen yleiseen asevelvollisuuteen; puolustuksemme kulmakivi säilyy ennallaan.

Olen heti virkakauteni alussa ilmaissut erityisen huoleni nuorten syrjäytymisestä. Se on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Syrjäytymiskehitys on vakava vaara, jonka torjumiseksi meidän kaikkien tulee yhdessä tehdä töitä. Tässä puolustusvoimilla on oma tärkeä roolinsa. Olen tyytyväinen siitä, että puolustusvoimissa on aloitettu ripeästi toteuttamaan syksyllä 2010 valmistuneen Siilasmaan raportin suosituksia.

Varusmiespalveluksen laatua ja varusmiesten palvelukseen liittyviä etuisuuksia ollaan parantamassa. Olen pannut tyytyväisyydellä merkille myös sen, että puolustusvoimauudistuksessa lisätään varusmiesten kouluttajien määrää. Näin on mahdollista kehittää koulutusjärjestelmää entistä paremmaksi.

Puolustusvoimauudistuksessa ei tietenkään ole kyse vain varusmiespalveluksen kehittämisestä. Meidän on pystyttävä vastaamaan kaikkiin maanpuolustuksemme haasteisiin. On tärkeää, että maatamme puolustavilla on tähän parhaalla mahdollisella tavalla soveltuvat nykyaikaiset välineet. Rahan niukkuus ei saa johtaa siihen, että joudumme käyttämään kalustoa, joka on pahasti vanhentunut eikä enää vastaa muuttunutta turvallisuusympäristöämme. Yhtä lailla tärkeää on, että kykenemme yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa torjumaan uudet yhteiskuntaamme kohdistuvat uhkat.

Maanpuolustuksen kehittämisessä ei tule unohtaa, että elämme kasvavan keskinäisriippuvuuden maailmassa. Suomi on verkottunut monin tavoin kansainväliseen puolustusalan yhteistyöhön. Pohjoismaat ja erityisesti Suomi ja Ruotsi lisäävät koko ajan yhteistyötään niin koulutuksessa, hankinnoissa kuin rauhanturvaoperaatioissa. Suomi on aktiivisesti mukana Euroopan unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä sekä vie eteenpäin kumppanuusyhteistyötä myös Naton kanssa. Suomi on tärkeä toimija myös sotilaallisessa kriisinhallinnassa ja rauhanturvaamisessa niin YK:ssa kuin muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Puolustusvoimauudistusta koskeva keskustelu on aika tavalla keskittynyt eri joukko-osastojen tulevaisuuteen. Ymmärrän sen sinänsä hyvin, että vuosikymmeniä jollakin paikkakunnalla toimineen joukko-osaston lopettaminen tai siirtäminen on suuri muutos, joka saattaa aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Siksi on tärkeää, että viranomaiset miettivät yhdessä, miten uudistuksesta kärsiviä paikkakuntia ja siellä työskenteleviä voitaisiin tällaisessa tilanteessa tukea.

On tärkeää, että puolustusvoimilla on myös tulevaisuudessa koko kansan tuki. Ilman suomalaisten vakaata tahtoa puolustaa maataan puolustusvoimat on kyvytön suorittamaan tehtävänsä. Tätä henkeä toimia vapaan isänmaan puolesta me tarvitsemme myös tulevina vuosina, uusiin haasteisiin vastatessamme.

Haluan kiittää teitä kaikkia puolustusvoimissa palvelevia isänmaan eteen tehtävästä arvokkaasta työstä.