Naps, poks ja pam kuuluvat kieleen

Imitatiiveja eli onomatopoeettisia interjektioita (esim. humps, räks, poks, roiskis, fruuum, pfhiuuu) pidetään usein lasten kielenä, sarjakuvien keinoina tai vain puheenomaisina ilmauksina, joilla ei ole varsinaista roolia kielessä tai kielenkuvauksessa.

FM Anni Jääskeläisen tuore väitöskirjatutkimus Todisteena äänen kuva kääntää asetelman ylösalaisin: Imitatiivit ovat suomen kielen arvokas keinovara. Niitä tarvitaan myös kirjoitetussa kielessä lähes kaikenlaisissa teksteissä sanomalehtiteksteistä internetin keskusteluihin ja blogiteksteihin.

Ääntä, liikettä ja tarinankuljetusta

Suomen kielen tutkija Anni Jääskeläinen on tutkinut ääntä tai liikettä jäljitteleviä taipumattomia sanoja laajan aineiston avulla. Jääskeläisen tutkimus tarkastelee imitatiiveja tutkimalla niitä rakenteita, joihin imitatiivit sijoittuvat. Tutkimus esittelee ja kuvaa formaalisti noin kolmekymmentä erilaista täytettävää konstruktiota, joiden osina imitatiivit esiintyvät nykysuomessa.

Tutkimus osoittaa, että imitatiivien avulla voidaan paitsi kuvata kuultua ääntä myös esimerkiksi kuvata tapahtumisen tapaa ja olioiden laatua, kuvata tapahtumia kertomuksissa, rakentaa retorista tarinankuljetusta näkökulmanvaihdoksineen ja kuvata vuorovaikutuksellisia tekoja. Imitatiiveja käytetään metaforisesti kuvattaessa affektisia tunnekokemuksia. Näin on esimerkissä, jossa kuvitteellinen ääni tehostaa eron kuvausta: En ajatellut muuta kuin häntä. Olin onnellinen. Kunnes pam! hän jätti minut.

Aineistoa netistä ja Hesarista – 1800-luvulta nykypäivään

Jääskeläinen on tarkastellut 4300:aa imitatiivisanetta käyttökonteksteissaan. Autenttiset käyttöesimerkit edustavat erilaisia tekstejä mm. internetistä, Helsingin Sanomista ja erilaisista aineistokokoelmista. Aineistossa on tekstejä 1800-luvun lopulta nykypäivään.

Varioiva aineisto osoittaa, että imitatiivit ja imitatiivikonstruktiot kuuluvat suomen kielen käyttövaroihin ja että niitä on käytetty suunnilleen samoin 1800-luvun lopulta tähän päivään. Mistään aivan uudesta, vain esimerkiksi sarjakuvien aikaansaamasta ilmiöstä ei siis ole kyse.