Hirvelle maistuvat männyn taimet - erityisesti lehtipuun alla

Hirvikanta kasvoi voimakkaasti 1970-luvulta alkaen ja huippuvuosina vuosituhannen alussa Suomessa talvehti 140 000 hirveä. Hirvikannan nousuun ovat vaikuttaneet tehometsätalouden myötä yleistyneet avohakkuut ja taimikot, jotka tarjoavat hirville ravintoa etenkin talvella. Lisäksi valikoivan metsästyksen takia naaraiden osuus Suomen hirvikannasta on suuri, minkä vuoksi hirvikanta lisääntyy tehokkaasti.

Kasvaneen hirvikannan myötä myös metsien hirvivahingot ovat lisääntyneet. Metsien inventointitulosten mukaan hirvivahinkoja oli vuosina 2004–2008 noin 750 000 hehtaarilla, eli viidenneksessä taimikoista.

Tutkimusta varten Nikula kartoitti 73 hirven elinpiirit Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa. Lähemmässä tarkastelussa hän selvitti hirvien suosimat metsätyypit, taimikot ja muut elinympäristöt sekä syitä, minkä vuoksi yksittäinen puu valikoituu hirven ravinnoksi.

– Mieluisin elinympäristö hirvelle näyttää olevan metsämaisema, jossa taimikot sijaitsevat varttuneiden metsien lomassa. Tämä liittyy ilmeisesti hirven kannalta sopivaan ravinnon ja suojan vaihteluun, Nikula kertoo.

Hirvi arvostaa rauhaa, sillä kahden kilometrin säteellä asutuksesta ja teistä vahinkoja havaittiin vähemmän. Erityisesti talvella hirvet suosivat mäntyvaltaisia taimikoita alueilla, joilla on vain vähän asutusta ja peltoja. Kesällä elinpiirit vastasivat keskimääräistä metsämaisemaa.

Hirvien elinpiirin koko vaihteli noin tuhannesta hehtaarista aina muutamaan tuhanteen hehtaariin. Talven ja kesän hirvet viettivät useimmiten eri alueilla, jotka sijaitsivat keskimäärin 15–20 kilometrin päässä toisistaan. Osa hirvistä kuitenkin pysyi kesän ja talven lähes samoilla sijoilla.

Hirvi ei porojen tapaan kaavi ruokaa lumen alta. Suurimman osan vahingoista taimikoille hirvi aiheuttaakin talvella, kun muuta ruokaa on niukasti tarjolla. Lumettomana aikana hirvi käyttää ravinnokseen kymmeniä kasveja, mutta talvella mänty on hirven pääasiallista ravintoa.

Sekä kesällä että talvella hirvet suosivat elinympäristöjä, joissa on runsaasti ja monipuolisesti ravinnoksi kelpaavia kasveja. Tuhoja kirjattiin enemmän ravinteikkaan ja hienojakoisen maaperän mäntytaimikoista kuin muista maa- ja kallioperä -yhdistelmissä.

Myös voimakas maanmuokkaus lisäsi taimien alttiutta hirven syönnille. Tutkimuksen mukaan muokkaus saattaakin parantaa taimien makua. Toisaalta tulokseen voi vaikuttaa se, että maata muokataan eniten juuri hienojakoisilla ja ravinteikkailla maaperillä.

Mäntytaimikoissa kasvavat lehtipuut lisäsivät hirven aiheuttamia tuhoja, mutta vain silloin kun ne olivat mäntyjä pidempiä ja kasvoivat aivan niiden vieressä. Muiden lehtipuiden poistaminen taimikoista ei näytä olevan tarpeellista.

Nikulan tutkimusaineisto koostui muun muassa yksityisille maanomistajille maksetuista hirvituhotaimikoiden korvauksista, Luonnonvarakeskuksen satelliittikuvapohjaisista metsävaratiedoista ja pantahirvien liikkeistä.

Nikulan mukaan tutkimuksen pohjalta voitaisiin luoda edelleen työkaluja, joilla hirvituhoille alttiita alueita voitaisiin ennustaa.

– Metsätalouden käyttöön voidaan muodostaa luokitus, jossa hirvituhoriski arvioidaan maaperä- ja kallioperätekijöiden perusteella. Kun mukaan otetaan metsävaratiedot, voidaan hirville sopivien elinympäristöjen määrää edelleen tarkentaa. Lisätutkimuksilla saataisiin tuhoriskin lisäksi apua myös kestävän hirvikannan määrittelyyn.

MMM Ari Nikula väittelee Helsingin yliopistossa aiheesta "Resource selection of moose Alces alces at multiple scales – from trees, plantations and home ranges up to landscapes and regions".

Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätieteiden talo, Sali 108 (ls B3), Latokartanonkaari 7. Vastaväittäjänä on MMT., Dos. Sauli Härkönen, Suomen Riistakeskus, ja kustoksena professori Kari Heliövaara.

Väitöskirja on luettavissa verkossa E-thesis-palvelussa.

Lisätiedot:

Ari Nikula
ari.nikula@luke.fi
040 801 5568