Vanheneminen ja onnistunut vanheneminen

Tiede ei ole tähän päivään mennessä kyennyt vastaamaan kysymykseen, mistä vanheneminen johtuu. Lukuisia teorioita on esitetty ja ilmiö on kiivaasti tutkittu alue. Vanhenemisen tutkimuksen oppiala (gerontologia) pyrkii erityisesti selvittämään, onko mahdollista ja millä keinoin, lisätä toimintakykyisten vuosien osuutta elämän loppupäässä. Elinajan pituudesta on arvioitu noin neljänneksen olevan geneettistä perittyä taipumusta ja lopun elintapojen ja ympäristötekijöiden vaikutusta.

Elimistössä vanheneminen tarkoittaa kaikkien elinjärjestelmien, kuten aivojen, lihaksiston, sydämen, keuhkojen, umpieritysrauhasten, puolustussysteemin ja solujen jakaantumis- ja uusiutumiskyvyn hiipumista. Näiden lisäksi tapahtuu solukuolemaa, toimivan solukon korvautumista rasvakudoksella ja sidekudoksella, solujen nestepitoisuuden pienentymistä ja reservien vähenemistä. 70 - 80 vuoden iässä 20 - 40 prosenttia soluista on kuollut. Vanheneminen on fysiologisesti rasvoittumista, kuivumista ja jäykistymistä.

Vanheneminen on yksilöllistä, eikä tapahdu kaikille samalla aikataululla, eikä kaikissa elinjärjestelmissä yhtä aikaa. Erilaiset sairaudet, virheravitsemus ja liikkumattomuus voivat kiihdyttää vanhenemismuutoksia.

Vanhuuteen liitetään myös viisaus, jolla tarkoitettaneen elämänaikaisten kokemusten, oppimisen, onnistumisten ja vastoinkäymisten sekä koetun ja opitun soveltamisen synnyttämää henkistä pääomaa.  Ikäihmiset ovatkin varsin monimuotoinen joukko. Tästä muotoutuvat käsitteet kronologinen (ikä vuosissa) ja biologinen (vanhenemismuutokset elimistössä) vanheneminen.

Biologisen vanhenemisen arvoitus on johtanut tutkimaan tekijöitä, jotka ovat yhteydessä toimintakykyiseen ja laadukkaaseen vanhuuteen.

Keski-iän elämäntavat ja erityisesti perinteisesti sydän-verisuonisairauksien riskitekijöinä pidetyt ylipaino, tupakointi, verenpaine, kolesteroli, ravitsemustottumukset ja liikunta, ovat yhteydessä vanhenemismuutosten ilmenemiseen sekä mielentoimintojen ja toimintakyvyn säilymiseen vanhuudessa.

Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yli 65-vuotiaiden riskiryhmään kuuluvien muistisairauksia voidaan ehkäistä elämäntapoihin ja verisuonisairauksien riskitekijöihin puuttumalla.  He hyötyvät ohjauksesta sekä harjoitteista ravitsemuksen, liikunnan ja mielen toimintojen osa-alueilla. Useissa tutkimuksissa on todettu liikunnan olevan merkittävin tekijä geriatristen oireyhtymien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

Mitä on onnistunut vanheneminen, elämänlaadun ja terveyden säilymistä hyvänä vanhenemisesta huolimatta? Selviytymistä itsenäisesti arkitoimista pärjäävänä? Gerontologiassa ajatellaan käsitteen sisältävän kolme pääkohtaa: sairauksien ja niihin liittyvien toiminnanvajausten ehkäiseminen, mielen toimintojen ja fyysisen toimintakyvyn säilyminen ja aktiivinen elämänote.

Koettu elämänlaatu, joka arvottuu kerätyn henkisen pääoman kautta ja pitää sisällään fyysisen hyvinvoinnin tuntemuksen, on lopulta se suure, joka yksilön kohdalla tekee tunteen hyvistä vanhuusvuosista ja nautinnollisesta elämästä. Harva korkeaan ikään päässyt on säästynyt sairausdiagnooseilta. Sairauksien hyvä hoito ja tulevien ennaltaehkäisy on avainasemassa myös vanhuusiässä. Suhteiden ylläpitäminen sukulaisiin, lapsiin ja lastenlapsiin tuo elämään sisältöä ja sosiaalista aktiivisuutta. Harrastukset, itsensä sivistäminen, lukeminen ja ajan tasalla pysyminen sekä uudenkin oppiminen myös vanhuudessa pitävät mielen virkeänä ja ylläpitävät toimintakykyä.

Nähdäkseni sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin kannalta onnistuneen vanhenemisen taustalla ovat pitkälti elämäntavat ja sydän-verisuonisairauksien riskitekijöiden hallinta keski-iästä vanhuuteen. Näistä tutkimustenkin valossa keskeisimmässä roolissa on liikunnallisuuden ylläpitäminen ja ennen kaikkea vanhuudessakin aloitettu liikunta, parantaa elämänlaatua ja ennaltaehkäisee fyysistä ja henkistä toimintakyvyttömyyttä.

Muutamia vanhenemisen muutoksia elimistössä:

- Kiertävän verivolyymin määrä vähenee ja verenkierto ja sen mukautuvuus heikkenee. Sydänlihaskudoksessa tapahtuu rasvoittumista ja sidekudoksen lisääntymistä, mikä tekee sydämestä jäykemmän ja heikomman.

- Munuaisten toiminta heikkenee. Yli 80-vuotiaalla on vain yhden toimivan munuaisen kapasiteetti käytössä ja alttius nestetasapainon häiriöille kasvaa.

- Aivojen paino pienenee solukadon myötä noin 10 % eri aivoalueiden ollessa herkempiä kuin toisten. Hermosolujen yhteydet vähenevät. 

Vesa Savander on geriatri, jolla on aivotutkimustaustaa. Savanderin erityisenä mielenkiinnon kohteena on vanhuksilla yleinen ja kansanterveydellisesti merkityksellinen hauraus- ja raihnaus -oireyhtymä ja sen ennaltaehkäisy sekä vanhusten kokonaisvaltainen hoito.