Suomen kansalliskoira vei englantilaisen Angela Cavill’n sydämen

Englantilainen Angela Cavill on kirjoittanut nyt suomeksi julkaistun kirjan suomenpystykorvasta. Kirja julkistetaan Suomen Kennelliiton valtuustoseminaarissa Hanasaaren ruotsalais-suomalaisessa kulttuurikeskuksessa, os. Hanasaarenranta 5, lauantaina, 27. toukokuuta 2017 kello 13.

Angela Cavill hankki ensimmäisen suomenpystykorvansa 1960-luvulla. Hän kertoo rakastuneensa koiraan välittömästi.

– Sen ylväys, upea luonne, kaunis väri, itsenäisyys ja uskollisuus lumosivat minut täysin. Moni englantilainen haluaa pienen sylikoiran, mutta minä halusin koiran, joka osaa tarvittaessa olla myös itsepäinen. Sen jälkeen pystykorvia onkin ollut kotonamme koko ajan, välillä useitakin, kertoo Cavill.

Angela rakastui samalla myös Suomeen, ja hän vierailee maassamme säännöllisesti. Hän on opetellut suomen kielen ja saanut laajan ystävien verkoston.

– Nämä ystävyyssuhteet ovat johtaneet moniin upeisiin kokemuksiin suomapystykorvan kanssa maailman kauneimmassa luonnossa. Suomen kansalliskoira on sidoksissa Suomen ja sen kansalaisten historiaan ja kulttuuriin. Kirjani ei olisi ollut mahdollinen ilman näitä kokemuksia ja ystäviä, jotka kunnioittavat historiaa ja vanhoja suomalaisia tapoja, Cavill toteaa.

Angela Cavill on kansainvälisesti tunnettu rodun kasvattaja ja ulkomuototuomari. Hän on myös linnunhaukkukokeiden palkintotuomari Suomessa. Hän on Suomen Kennelliiton ja Suomen Pystykorvajärjestön kunniajäsen. Hänelle on myönnetty Suomen valkoisen ruusun ritarikunnan ansioristi ansiokkaasta työstä rodun ja suomalaisuuden tunnetuksi tekemisestä maailmalla.

– Angela Cavill on kaikkialla suomenpystykorvan erinomainen, luotettava tuki ja turva. Hän omaa rotua kohtaan aitoa rakkautta ja todellista uskollista ystävyyttä. Me kaikki saamme nauttia hänen rakkaudestaan rotua kohtaan nyt myös tämän asiantuntemuksella laaditun kirjan muodossa, iloitsee Suomen Pystykorvajärjestön pitkäaikainen puheenjohtaja ja kunniajäsen Antti Aarnio. 

– Kansallisaarteemme suomenpystykorva on koko maailmaakin ajatellen harvinaisuus, ilman risteytyksiä suoraan luonnonkannasta polveutuvana, kaikkine hienoine vietteineen ja vaistoineen. Ihmisen ja tämän koiran yhteisellä elämänkaarella on muotoutunut erikoinen elämänmuoto, yhteinen kamppailu elämän ja elinolojen säilyttämiseksi. Tämä ihmisen ja koiran välisellä pitkässä, osin tuntemattomassa menneisyydessä muotoutuneessa yhteistyössä symbioosiksi kehittynyt elämänmuoto on ehdolla myös Unescon aineettomaan maailmanperintöluetteloon, kertoo Aarnio.