Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe ”Lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteet suomalaisesta ja ruotsalaisesta näkökulmasta” –seminaarissa 15.10.2012

Julkisuuteen 15.10.2012 klo 14.15

MUUTOSVARAUKSIN, PUHEEN KIELI RUOTSI

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe ”Lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteet suomalaisesta ja ruotsalaisesta näkökulmasta” –seminaarissa 15.10.2012

Haluan lämpimästi kiittää kutsusta tähän seminaariin, jonka aihe on mitä tärkein. Olen iloinen, että Teidän Majesteettinne on myös paikalla ja saamme kuulla teidän viestinne ja näkemyksenne. Tiedämme lasten ja nuorten hyvinvoinnin olleen aina lähellä sydäntänne, ja tiedämme teidän tehneen jo pitkään työtä tämän asian hyväksi.

Maidemme välit ovat perinteisesti olleet läheiset ja lämpimät. Meillä on paljon yhteistä: vakaat yhteiskunnat ja hyvin hoidetut kansantaloudet. Mutta meitä yhdistävät myös samankaltaiset haasteet. Suomessa ja Ruotsissa on Pohjoismaiden korkein nuorisotyöttömyys. Sekä Suomessa että Ruotsissa on paljon koulutuksen, työelämän ja työharjoittelun ulkopuolella olevia nuoria. OECD:n lukujen valossa näiden nuorten osuus on Suomessa ja Ruotsissa korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Kuten tiedämme, nämä nuoret ovat vaarassa jäädä työelämän tai laajemminkin yhteiskunnan ulkopuolelle.

Korkea nuorisotyöttömyys on koko Euroopan laajuinen ongelma. Uutiskuvista on viime aikoina välittynyt nuorten turhautuminen huonoon työllisyystilanteeseen. Turhautumisen ymmärtää, sillä työttömyys tarkoittaa nuorelle samalla tulevaisuuden näköalattomuutta.

Pohjoismaiden työministerit keskustelivat syyskuussa nuorten työttömyyden vähentämisestä ja päättivät muun muassa kartoittaa hyviä käytänteitä toimista, joita yritykset ovat tehneet nuorten työllistämiseksi. Toivotaan, että Ruotsin puheenjohtajakaudella Pohjoismaiden ministerineuvosto omassa työssään onnistuu edistämään nuorisotyöttömyyden torjumista.

* * *

Suomessa koulutuksen ja työelämän ulkopuolella olevia nuoria lasketaan olevan yhden ikäluokan verran. Vaikka tilanteelle on tehty vuosien varrella kovasti töitä, muutosta ei ole saatu aikaiseksi. Lasten ja nuorten hyvinvoinnin haasteet ovat puhuttaneet täällä Suomessa paljon viime kuukausina. Nyt olemme siinä vaiheessa, että puheiden olisi muututtava teoiksi.

Suomessa ensi vuoden alussa voimaan tuleva nuorisotakuu pyrkii tukemaan nuorten pääsyä työelämään tai vaihtoehtoisesti opiskelemaan. Ajatus on, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle sekä alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle taataan koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Jokaiselle juuri peruskoulunsa päättäneelle taataan koulutuspaikka. Pidän tätä hanketta erittäin tärkeänä.

Koulutuksella ja työpaikalla on kiistaton merkitys nuoren pärjäämiselle. Me suomalaiset olemme kovin ylpeitä peruskoulumme saamasta hyvästä kansainvälisestä arvostuksesta. Mutta selvää on, että peruskoulun opeilla eivät vielä työpaikan ovet avaudu. Nuoren kannalta olennaista on löytää mielenkiintoisen alan lisäksi myös mielekäs ja motivoiva koulutusväylä. Vaikuttaa siltä, että työvaltaisen koulutuksen lisääminen on helpottanut koulunpenkkiä muutoin aristelevien nuorten pääsyä työmarkkinoille. Tämä on rohkaiseva kehityssuunta.

* * *
Lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen tarvitaan erilaisia tekoja. Itse olen vakuuttunut siitä, että meistä jokainen voi omalla toiminnallaan vaikuttaa lapsen ja nuoren pärjäämiseen. Nuoret ja heidän arkensa hyvin tuntevat asiantuntijat ovat painottaneet yllättävänkin tuttuja asioita, joilla on merkitystä lapsen ja nuoren hyvinvointiin. Sellaisina ovat nousseet esille erityisesti luotettavan aikuisen tuki ja tavallisen arjen merkitys.

Jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla edes yksi aikuinen, jonka tukeen, kannustukseen ja aika usein myös lohdukseen hän voi luottaa kaikissa tilanteissa. Mutta mitä tehdä, jos omasta perhepiiristä ei sellaista aikuista löydykään? Perhepiirin ulkopuoliset aikuiset voivat tehdä korvaamattoman teon antamalla omaa aikaansa sitä kipeästi tarvitsevalle. Erilaiset vapaaehtoisjärjestöt, urheiluseurat ja harrasteryhmät tekevät koko ajan upeaa työtä lastemme ja nuortemme eteen. Ilman tätä vapaaehtoisten joukkoa olisimme vielä suurempien pulmien edessä.

Moni lapsi ja nuori kaipaa ihan tavallista arkea ja yhdessäoloa läheistensä kanssa. Tavallista arkea tuntuu vaan välillä olevan kovin vaikea elää. Aikuisista, joiden kautta hyvän arjen tapojen pitäisi välittyä lapsille, monet ovat itse tuuliajolla oman elämänsä arvojen ja valintojen kanssa. On muistettava, että lapset ja nuoret oppivat meidän aikuisten avustuksella hyvinvointia – mutta myös pahoinvointia, jos me sitä esimerkillämme välitämme.

* * *

Tämän päivän seminaari pureutuu laajasti lasten ja nuorten hyvinvoinnin tilaan Ruotsissa ja Suomessa. Erityisen kiinnostava on paneelin teema ”miten teemme maistamme parempia lapsille ja nuorille?” Siihen kysymykseen me kaikki etsimme vastauksia.

Toivon, että tulemme käymään vilkasta ajatustenvaihtoa tärkeästä ja vaikeastakin teemastamme!