Työpaikkaliikuntaa silakkajuoksun muodossa - SEA LIFEen uusia asukkaita

Silakat pyydettiin kesäkuun puolivälissä Turun Airistolta, josta ne kuljetettiin Helsinkiin peräkärryssä, nimenomaan kalakuljetuksia varten rakennetussa säiliössä. Missään operaation vaiheessa silakat eivät olleet poissa vedestä tai käyneet haavissa, jotta siirto olisi mahdollisimman hellävarainen. Viimeiset kolme viikkoa turkulaiset tulokkaat ovat viettäneet SEA LIFEn karanteenin 7000-litraisessa altaassa, jossa niitä on hitaasti totutettu niille suotuisaan suolaisempaan veteen.

Silli, silakka vai jotain siltä väliltä?

Itämeressä tavattavaa silakkaa (Clupea harengus membras) pidetään nykyluokituksen mukaan Pohjois-Atlantissa elävän sillin (Clupea harengus) murtoveteen sopeutuneena alalajina, vaikkakin biologisesti tarkasteltuna kyseessä on sama kala. Elintarvikepuolella nimipolitiikka ei tosin perustu kalan maantieteelliseen alkuperään, vaan tuotteen koostumukseen: Sillinä saa virallisesti myydä vain kalaa, jossa on yli 10 painoprosenttia rasvaa. Tätä vähärasvaisemmat kalat on kaupattavana silakkana.

45-senttiseksi kasvava silli voi painaa jopa kilon, mutta silakka jää isoveljeään huomattavasti pienemmäksi johtuen Itämeren matalasta suolapitoisuudesta. Koska kyseessä on alkujaan merikala, murtovedessä elävän kalan elämä on tavallaan jatkuvaa fyysisillä sietorajoilla keikkumista. Tämän vuoksi kala ei koskaan saavuta samoja mittoja, kuin optimioloissa kukoistava lajikumppaninsa.

SEA LIFEn sillirenkaassa vallitsee Itämerta korkeampi Pohjanmeren suolapitoisuus, ja ravinnokseen silakat saavat tuhtia kalanruokapellettiä. Odotettavissa onkin, että jonkin ajan kuluessa SEA LIFEn näyttelyyn eilen saapuneet kalat vaihtavat tittelinsä oikeutetusti silakasta silliksi - vaikka kotimaista alkuperää ovatkin.

Heinäkuista herkkua

1940-luvulla tuoretta silliä tuotiin myös Suomeen. Tunnetuin sillilaivasto oli Saukko-laivasto, joka seilasi keväisin Islannin vesillä silliä kalastellen. Kolmen kuukauden pyyntireissun jälkeen alukset palasivat koto-Suomeen heinäkuussa, juuri sopivasti uusien perunoiden satoaikaan. Sillin saapuminen Suomeen oli merkittävä tapahtuma, josta uutisoitiin laajasti. Saukko-laivaston toiminta päättyi vuonna 1975, mutta silli kuuluu yhä lähtemättömästi suomalaiseen kesäpöytään, vaikkakin säilykkeenä.

Kotimainen kalamme silakka jää sen sijaan isoveljensä varjoon. Keskivertosuomalainen syö silakkaa vain noin 400 grammaa vuodessa, vaikka silakka on saalimäärältään ammattikalastuksemme ylivoimaisesti tärkein laji. Valitettavasti Suomen vuotuisesta 100 miljoonan kilon silakkasaaliista yli puolet käytetään kalajauhona turkiseläinten rehuksi. Ihmisravinnoksi käytettävästä suomalaisesta silakasta valtaosa puolestaan päätyy venäläiseen ruokapöytään. Samaan aikaan pääosa suomalaisista herkuttelee ulkomailta tuodulla sillillä tai kassilohella, joka on ensin kasvatettu silakkapohjaisella rehulla

Kuvia SEA LIFEn silakkaoperaatiosta:
http://www.flickr.com/photos/sealifehelsinki/sets/72157634471281453/

Lisätietoja:

Jouni Jaakkola, näyttelypäällikkö, p. 050 440 5408, jouni.jaakkola@sealife.fi