Tanssijan aivot reagoivat nopeasti musiikin muutoksiin ja osoittavat voimakasta yhteyttä tunne- ja muistitietoon liittyvillä aivotaajuuksilla

Musiikkia on tutkittu neurotieteen näkökulmasta jo vuosikymmeniä ja sen on osoitettu aktivoivan sekä aivokuoren alueita että syvempiä aivojen rakenteita. Tanssin neurotiede sen sijaan on nuori, mutta nopeasti kasvava tieteenala.

Diplomi-insinööri Hanna Poikonen kehitti väitöstutkimuksessaan menetelmiä tanssin synnyttämien aivokuoren prosessien ymmärtämiseksi Helsingin yliopiston kognitiivisen aivotutkimuksen yksikössä. Tutkimuksessaan hän vertasi ammattitanssijoiden ja -muusikoiden aivotoimintaa näitä taiteita harrastamattomiin koehenkilöihin tanssiesityksen katselun aikana.

Tulosten mukaan musiikin äkkinäisten muutosten, pidemmän aikavälin musiikin kuuntelemisen ja audiovisuaalisen tanssiesityksen aikana tanssijoiden aivotoiminta poikkesi muusikoista ja verrokkiryhmästä.

– Aivoissa musiikin muutos näkyi refleksinomaisena ennen kuin tanssija ehti tulkita sitä tietoisella tasolla. Lisäksi havaitsin tanssijoilla vahvempaa synkronisaatiota matalalla theta-taajuudella, Poikonen sanoo.

Theta-synkronisaatio liitetään tunne- ja muistiprosesseihin, jotka ovat keskeisissä asemissa henkilökohtaisissa muistoissa sekä vuorovaikutuksessa niin ympäröivän tilan kuin muiden ihmisten kanssa.

Tulokset tukevat aikaisempia löydöksiä, joissa tanssijoiden ääni- ja liikeaivokuorten todettiin kehittyneen ainutlaatuisella tavalla.

– Ammattitanssijoilla ja -muusikoilla tehdyt tutkimukset osoittavat eri aistien vuorovaikutteisen informaation ja liikkeen aivoalueiden tärkeyden tanssin ja musiikin herättämissä aivoprosesseissa, Poikonen lisää.

Omassa tutkimuksessaan hän käytti koehenkilöiden aivotoiminnan mittaamiseen kehittämiään aivosähkökäyrämenetelmiä – tapahtumasidonnaisia aivovasteita musiikkipiirteiden nopeiden muutosten aivovaikutusten tutkimiseen ja kahden elektrodikanavan välille syntyvää vaihesynkroniaa tutkittaessa aivokuoren toiminnan muutoksia tanssi- ja musiikkihavainnon aikana pidemmällä aikajänteellä.

Uusia menetelmiä jalostamalle niille voitaisiin löytää myös hoidon kehittämiseen ja arvioimiseen liittyviä sovelluskohteita.

­– Kehittämääni metodologista kokonaisuutta voitaisiin soveltaa terapian vaikuttavuuden arvioinnissa ja ilmaisullisten terapioiden, kuten tanssi- ja liiketerapian, kehittämisessä pidemmälle osana kokonaisvaltaista hoito-ohjelmaa esimerkiksi Parkinsonin taudin, muistisairauksien, autismin ja kipu- ja mielialahäiriöiden oireiden lievittämiseksi, Poikonen sanoo.

Hanna Poikonen väittelee 11.5. klo 12  Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Dance on Cortex: ERPS and phase synchrony in dancers and musicians during a contemporary dance piece”. Väitöstilaisuus järjestetään yliopiston päärakennuksen luentosalissa 12. Osoite: Fabianinkatu 33, 00170 Helsinki.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Väittelijän yhteystiedot:
Hanna Poikonen, hanna.poikonen@helsinki.fi