Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi Oulun kauppakamarin 100-vuotisjuhlassa: Työllisyys ja koulutus ratkaisevat Suomen menestyksen

Arvoisa juhlayleisö,

Lämmin kiitos, että sain kunnian pitää juhlapuheen täällä satavuotiaan Oulun kauppakamarin juhlagaalassa. Tuoreena Keskuskauppakamarin toimitusjohtajana tämä on minulle henkilökohtaisesti paras mahdollinen tilaisuus saada tutustua Oulun kauppakamarin jäsenistöön, yhteistyökumppaneihin ja tänne pohjoisen elinkeinoelämään laajemminkin. Täytyy sanoa, että on todella mukava olla täällä kanssanne. Olo on kotoisa. Olen selvästi omieni kanssa.

Suomi oli vuonna 1918 kovin erilainen maa. Tuolloin perustetun kauppakamarin toiminta-alueeksi tuli koko pohjoinen puoli Suomea ja toimipaikaksi Oulu. Toimintaympäristö oli kovin erilainen vasta itsenäistyneessä nuoressa kansakunnassa, joka oli joutunut taistelemaan itsenäisyytensä ja vapautensa katkerimman kautta, veli veljeä vastaan.

Maa oli karu ja köyhä. Mutta kansa on kova ja päättäväinen. Oli päätetty, että rakennamme tästä pohjoisesta kolkastamme maailman laidalla vauraan ja menestyvän paikan, jossa hiljaisen ylpeän kansakunnan on omilla ansioilla rakennettava paikkansa maailmassa, kansana muiden kansojen joukossa.

Suomen tarina on suoranainen ihme. Sadassa vuodessa on kuljettu huima matka ryysyistä rikkauksiin. Suomi on harpannut köyhästä kehitysmaasta maailman vauraimpien ja kehittyvimpien joukkoon. Hyvä konkreettinen esimerkki tuosta kehityksestä on, että Suomen bruttokansantuote kasvoi viime vuosisadalla kumulatiivisesti toiseksi eniten maailmassa. Vain Japani ohittaa meidät tuossa tilastossa. Tuon kehityksen loppukiri oli EU jäsenyyden ensimmäiset 12 vuotta 1995-2007, joiden aikana Suomi nousi OECD:n keskikastista maailman rikkaimpien joukkoon. Suomalaiset osasivat vahvuuksillaan käyttää maksimaalisesti hyväksi avautuneet sisämarkkinat ja EU:n kauppapoliittisen voiman. Nokia, konepajamme ja metsäyhtiömme eivät kasvaneet yön yli globaaleiksi jäteiksi, vaan eurooppalaisten sisämarkkinoiden kautta ja myötä.

Oulun tarina on monellakin tapaa ehkä paras mahdollinen symboli tuosta Suomen kehityksestä. Myös viimeisestä vaikeasta vuosikymmenestä finanssikriisin ja teollisen muutoksen kourissa. Sadassa vuodessa Oulu on muuttunut tervakaupungista teknologiakaupungiksi, joka on pohjoisen Suomen talousveturi ja kilpailee monilla korkean osaamisen sektoreilla ei vain kotimaisessa sarjassa, vaan globaalisti.

Samalla Oulu näyttää suuntaa koko Suomelle, miten ottaa rohkeasti uutta kasvun suuntaa rakennemuutoksen ja talouden shokkien jälkeen. Tulokset hyvästä työstä näkyvät. Muutaman vuoden takainen tilanne, jossa taantuman ja muun muassa Nokian ja Microsoftin murrosten seurauksena täällä oli iso joukko maailman osaavimpia työttömiä insinöörejä, on muutettu ohjelmistoalan akuutiksi työvoimapulaksi. Alueen yritysten mukaan kahden ensi vuoden aikana kokonaisrekrytointitarve on kokonaisuudessaan noin 1800 henkeä, joista 60 prosenttia ohjelmistoalan osaajia.

Kuten me täällä tiedämme, on Oulun kauppakamarilla ollut tässä työssä oma iso roolinsa. Kiitos siitä, koko Suomen puolesta. Tänään on mitä sopivin, arvokas hetki juhlistaa onnistunutta työtä ja menestystä, ennen kuin huomenna taas jatkamme arkista mutta innostunutta työtä paremman Oulun, maakunnan, alueen ja Suomen puolesta.


Hyvät ystävät,


Suomen aiempi menestys ei todellakaan ole tae tulevasta. Menestystarinamme jatko on uhattuna. Tarpeelliset uudistukset takkuavat. Tehdään liian vähän liian myöhään. Aion puhua teille tänään siitä, mitä on tehtävä, jotta Suomen menestystarina saa myös jatko-osia ja mikä kauppakamarin rooli tässä tarinassa on.

Miten siis näen kamaritoiminnan nykyisyyden ja ennen kaikkea tulevaisuuden? Ensin mielikuvasta. Haluan että mielikuva kauppakamarista on moderni ja raikas. Olemme vahvasti ajassa kiinni ja toimimme paremman Suomen hyväksi. Monen mielikuva meistä nykyisin on, ikävä kyllä, 80-luvun lähiöravintolan takakabinetti. Haluan että olemme pikemminkin moderni eurooppalainen katukahvila, jossa ihmiset tapaavat ja viihtyvät sekä uudet ajatukset syntyvät ja vaihtuvat. Mielikuvien täytyy kuitenkin vastata todellisuutta. Siksi pitää puhua toiminta-ajatuksestamme, arvoistamme, päämääristä, tavoitteistamme ja tekemisen tavoista.

Ensin tarpeesta kirkastaa toiminta-ajatustamme. Kiteytän tuon muutoksen muotoon ”edunvalvonnasta yhteiskunnan kehittämiseen”. Meidän on turha rajata itse itseämme pelkästään ahtaaseen edunvalvonta-lokeroon, johon meidät on helppo marginalisoida. Pikemminkin meidän on nähtävä itsemme laajapohjaisena tulevaisuuden Suomen rakentajana, arvojemme pohjalta.

Mitä nuo arvot sitten ovat? Ne voi tiivistää kolmeen pointtiin.
1) Vapaus ja vastuu
2) Toimiva markkinatalous ja terve kilpailu
3) Aidosti tasa-arvoiset mahdollisuudet kaikille ihmisille ja yrityksille pyrkiä parhaaseensa

Näiden arvojen pohjalta haluamme luoda Suomen, jossa on työhön ja investointeihin kannustava verotus sekä tehokas ja asiakaslähtöinen julkinen sektori. Näiden arvojen pohjalta rakennamme myös maailmaa yli rajojen: avointa, sääntöperusteista ja reilua Suomea ja Eurooppaa ja maailmaa.

Tällainen toimintatapa on myös tehokkainta mahdollista edunvalvontaa. Nimittäin me uskomme, että näiden arvojen perustalle rakennettu Suomi on paras Suomi aivan jokaiselle suomalaiselle. Mutta samalla sellainen Suomi on myös selvästi paras mahdollinen toimintaympäristö yrityksille ja elinkeinoelämälle: Avoin, kilpailukykyinen, eurooppalainen ja globaali talous, jossa investoidaan, talous kasvaa ja työtä sekä hyvinvointia riittää ihan jokaiselle!

Mitä sitten pitäisi tehdä? Seuraavan hallituksen työlistalla tulee olemaan kolme asiaa riippumatta hallituksen kokoonpanosta. Työmarkkinoiden kokonaisuudistus, sosiaaliturvan kokonaisuudistus ja kolmanneksi koulutusjärjestelmän kehittäminen. Yhteiskuntamme rahoituspohja yksinkertaisesti pettää alta, jos emme saa työllisyyttä nostettua muiden verrokkiemme eli pohjoismaiden tasolle. Siksi ajastaan jälkeen jääneet rakenteet täytyy uudistaa vastaamaan tämän vuosituhannen vaatimuksia. Koulutusjärjestelmä on suorastaan elinehto, koska meillä ei ole pitkällä aikavälillä globaalisti muita kilpailuetuja kuin korviemme väli.

Suomella on kolme sektoria, joissa julkiset investoinnit ja päätöksenteko mahdollistajana avaisivat osaamisen, kasvun ja työllisyyden pullonkaulat. Ja pähkähullusti kaikki nämä sektorit on aliresursoitu tai ovat niukkuushyödykkeita: korkeakoulutus, logistiikka ja liikenneinvestoinnit kunnossapitoineen sekä kasvukeskusten kaavoitus, tonttien luovutus, rakennusluvat jne. Mitäpäs jos päätettäisiin strategisesti, että käännetään näissä logiikka toisin? Lopetetaan niukkuus ja aliresursointi ja ryhdytään tarjoamaan tarpeeksi ja mieluummin ylitarjotaan!

Avataan korkeakouluihin sisäänpääsy kaikille suoraan toisen asteen jälkeen Itävallan tapaan. Muutetaan virkakelpoisuuden ja yleisemminkin junioriasiantuntiatehtävien kriteeriksi kandidaatin tai ammattikorkeakoulun tutkinto muun Euroopan tapaan. Jo näillä muutoksilla uudet koulutetut sukupolvet astuisivat työelämään keskimäärin neljä vuotta nykyistä aiemmin. Miettikää sen vaikutusta vaikka mihin, ei vähiten julkiseen talouteemme.

Ryhdytään investoimaan väyliin ja infrastruktuuriin Ruotsin tapaan. Tämä tarkoittaisi resurssien 2,5 kertaistamista! Poistetaan logistiikasta johtuva pysyvä kilpailukykyhaittamme kertaheitolla! Muutetaan kaavoitus ja kaupunkien kehittämisen ajattelu niukkuuden jakamisesta ja yksityiskohtaisesta sääntelystä ylitarjontaan ja mahdollistamiseen.

Tämä kaikki on loppujen lopuksi melko yksinkertaista toteuttaa. Tarvitaan vain visiota, yksituumaisuutta ja halua tehdä asiat paremmin. Nämä muutokset pelkästään loisivat sellaisen kasvusykäyksen Suomeen, että se kantaisi jo vähintään puoleen väliin Suomen seuraavista sadasta vuodesta maailman vauraimpien maiden joukossa, globaalien arvoketjujen huipulla.

Tämä kaikki tietysti maksaa. Mistäs rahat, kysytään. Silloin palataan takaisin siihen mistä puhuin aiemmin seuraavan hallituksen suurena haasteena. Jos Suomi toteuttaisi työmarkkinoiden vapauttamisen ja sosiaaliturvan uudistamisen siten kuin verrokkimaamme Saksa, Tanska tai Ruotsi ovat tällä vuosituhannella tehneet, niin työllisyysasteemme voisi olla nykyisen huippusuhdanteen luoman nippanappa 70 % sijaan Ruotsin tavoin noin 78 %. Tai työttömyysasteemme voisi olla nykyisen 8,5 % sijaan (Euroopan 7. korkein ja Pohjois-Euroopan korkein) Saksan 3,5 %. Silloin voisimme unohtaa puheet kestävyysvajeesta tai valtion velkaantumisesta. Sellainen Suomi olisi julkisen taloudenkin osalta ylijäämäinen. Sen ylijäämän investointi koulutukseen, osaamiseen, infrastruktuuriin ja kasvuun olisi resepti Suomen koko seuraavan sadan vuoden menestykselle.

Mutta jonkun on visioitava tämä. Jonkun on kerrottava tämä. Ja jonkun on innostettava kaikki muutkin tekemään yhdessä työtä näiden tavoitteiden eteen. Minusta tuon jonkun pitää olla me: kauppakamariryhmä!

Miten pääsemme tavoitteisiimme? Meillä on oltava fiksu ja ajanmukainen tapa toimia. Rakennamme kumppanuuksia sidosryhmiimme. Niin mediaan, puolueisiin kuin järjestöihinkin. Meillä on myös monta roolia. Ensinnäkin olemme sillanrakentaja ja ratkaisujen rakentaja. Toiseksi olemme myös fasilitaattori. Eli alusta ajatusten syntymiselle ja kohtaamiselle. Se moderni eurooppalainen katukahvila, josta alussa puhuin. Kolmanneksi olemme ratkaisujen ja luottamuksen rakentaja sekä itsesääntelyn edistäjä ja mahdollistaja.

Yhteenvetona: Keskuskauppakamari ja kamarit tekevät hyvää perustyötä – mutta silti olemme kuin nukkuva jättiläinen. Uskon että voimme olla vielä paljon enemmän. Yhdessä kanssanne haluan nostaa meidät uudelle tasolle.  

Visioni on, että tulevaisuudessa:

• Olemme ylivoimaisesti vaikuttavin järjestö
• Tarjoamme ratkaisut säännöllisesti päätöksentekoon
• Meillä on paras medianäkyvyys
• Tulorahoituksemme ja asiantuntijaresurssimme ovat kasvaneet neljänneksellä
• Olemme aktiivinen ja kiitetty vienninedistäjä

Minä en mitään saa yksin aikaan. Siihen tarvitsen teitä kaikkia. Kertomaan, neuvomaan, sparraamaan, innostumaan ja tekemään – yhdessä.

Kiitos Oulun kauppakamari jo sadan vuoden ajan tekemästänne ansiokkaasta työstä Suomen menestyksen hyväksi. Lämpimästi onnittelen upeasta saavutuksesta ja toivotan menestyksekkäitä yhdessä tekemisen vuosia, ainakin nyt seuraavaksi sadaksi vuodeksi – sekä kaikille meille hauskaa juhlailtaa!