Mediatiedote: Satu Manninen yhdistää runoissaan tropiikin ja maalaustaiteen

"Herkkiä ja ohuita varjolehtiä paksujen värimassojen samettia.
Millainen maisema versoo kylpyhuoneessa: juurten tiheät rihmastot
kaivautuvat syvälle kaakeleiden alle, kaatuneesta ammeesta
smaragdiboa luikertelee lattialle. Suihkun pitkiä pisaroita
kuin neuloja ommel läpi huulen ja pehmeän kielen, hiljaa putoilevat
pimeän terälehdet. Avaan tropiikkini napit, päästän perhoset valloilleen."

Satu Manninen kertoo lukeneensa taustatyönä piirustus- ja maalausoppaita sekä sademetsäaiheisia tietokirjoja. ”Halusin runokokoelmaan kaksi tasoa, sekä todellisen sademetsämaiseman, joka kuhisee elämää, rönsyilevää kasvustoja, kummallisia eläimiä, että maalatun maiseman jota koko ajan tehdään ja luodaan: sutataan, korjataan, pyyhitään pois ja maalataan päälle. Sademetsässä ja maalausprosessissa näkyvät molemmissa muuttuminen ja aika. Sademetsässä eläin- ja kasvilajeja syntyy ja toisia kuolee sukupuuttoon, luovassa työssä kuten maalausprosessissa näkyy teoksen muuttuminen sitä mukaa kun sitä työstetään”, hän taustoittaa.

"Silmät turvonneina muovipalmun alla simpukka kurkussa
täyteenpuhallettu meri kohisee kassakone kilisee,
seison mutta jono ei liiku, ihmiset tirisevät paistinpunaisina
lamppujen kuuma rasva valuu, varashälyttimet piippaavat
jollain on tropiikkikuosi kassissa. Aina vain samaa
tuulessa huojuvaa palmunlehvää, päivien hukkaan valuvaa hiekkaa,
lintuja kuin kirkuvia mainoslehtisiä päivän pamppailevalla sydämellä."

Satu Manninen
Satu Manninen (s. 1978) on helsinkiläinen runoilija ja valokuvaaja, joka on valmistunut Kuvataideakatemian tila-aikataiteen osastolta. Hän voitti vuonna 2007 ensimmäisen Suuren runokilpailun ja debytoi Runot 2007 -antologiassa. Manniselle myönnettiin Kaarlen palkinto 2008. Manninen on julkaissut runoteokset Sateeseen unohdettu saari (2007), Sydänfilmi (2009), Pikseliaurinko (2012), Kaupunkicowboy (2014), Nollakatu nolla (2016) ja Camouflage (2018).

Satu Manninen, Camouflage
52 sivua