Teologia.fi ja Teologinen Aikakauskirja: Sovitus ja sovinto edellyttävät anteeksipyyntöä ja -antoa, mutta myös mahdollistavat sen

Sovinto on aina prosessi, joka tapahtuu sekä ihmisessä itsessään että hänen suhteissaan muihin ihmisiin.

− Ääni tulisi antaa erityisesti niille, joita ei ole aiemmin kuultu eikä nähty, ja joiden kokemuksista ei ole välitetty tai niitä on vähätelty, Teologisen Aikakauskirjan päätoimittaja Virpi Mäkinen kirjoittaa Teologia.fi:ssä.

Kollektiiviset anteeksipyynnöt, sovinto- ja totuuskomissiot sekä erilaiset rikos- ja riita-asioiden sovintomenettelyt pyrkivät kaikki kuulemaan mahdollisimman laaja-alaisesti tapahtumien osapuolia.

Sovintoprosessit avaavat aina jo arpeutuneet haavat. Muistot voivat olla hyvinkin kipeitä ja anteeksipyytäminen ja antaminen vaikeaa, jopa mahdotonta.

− Lopullinen päämäärä on koetun hyväksyminen sekä vapautuminen syyllisyyden, häpeän ja vihan tunteista väärintekijää kohtaan tai suhteessa omiin pahoihin tekoihin ja rikoksiin, Mäkinen jatkaa.

Kollektiiviset anteeksipyynnöt jäävät kuitenkin helposti pelkäksi puheeksi ja oman pesän puhdistamistoimiksi, ellei niihin sisälly minkäänlaisia korvaavia toimenpiteitä tai käytännön parannustoimia.

− Ongelmallisia ovat erityisesti menneisyydessä tehtyjen virheiden, rikoksien ja epäoikeudenmukaisuuksien tunnustaminen ja anteeksipyytäminen, koska anteeksiantoa ei ole enää kukaan kuulemassa eikä antamassa. Toisaalta anteeksipyyntö lienee vähintä, mitä tallaisissa tapauksissa voi tehdä, Mäkinen pohtii.

Menneisyyttä ei saa takaisin, mutta nyt ja tulevaisuudessa on toimittava toisin.

Sovitus ja sovinto -teemanumeron artikkelit Teologia.fi:ssä:

• Helga West: Anteeksipyynnön aikakaudella risti ja rumpu tekevät sovinnon, entäpä Suomessa?
• Ilkka Huhta: Sisällissodan punaiset papit
• Hannu Mustakallio: Herätysliikkeiden rooli Suomen sisällissodassa vaihteli niiden perinteistä ja vaikutusalueista käsin
• Jouko Talonen: ”Punatauti” vai sosiaalinen kysymys? Lestadiolaiset ja vuoden 1918 tapahtumat
• Suvi-Maria Saarelainen: Sovinto ja anteeksianto syöpään sairastuneiden nuorten aikuisten narratiiveissa
• Heidi Jokinen: Brottsmedling – kristna försoningstankar konkretiseras
• Niko Huttunen: Vihan lietsonnasta sovintoon: Kristus sisällissodan symbolina
• Sara Gehlin: Ett språk för freden?

29.10. ilmestyvästä Teologisesta Aikakauskirjasta löytyvät aihetta laajemmin taustoittavat tutkimusartikkelit.

MUISTA MYÖS:

1918, so­vin­to ja so­vi­tus − kes­kus­te­lu­ti­lai­suus Tie­de­kul­mas­sa 1.11. klo 18 alkaen

Tule kuuntelemaan ja keskustelemaan aiheesta lisää tai seu­raa ver­kos­sa li­ve­strii­mi­nä: https://www.helsinki.fi/fi/unitube/video/20995

Lisätietoja:

Virpi Mäkinen, Teologisen Aikakauskirjan päätoimittaja
Teologisen etiikan ja sosiaalietiikan yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto, teologinen tiedekunta, puh. 02941 21732, s-posti: virpi.makinen@helsinki.fi

Pekka Rautio, viestinnän asiantuntija, Helsingin yliopisto
puh. 02941 24050, s-posti: pekka.rautio@helsinki.fi