Elokolot pyörivät vapaaehtoisvoimin — Vapaaehtoisten päivää vietetään 5.12.

Elokoloja on Helsingissä, Hyvinkäällä, Lahdessa, Pirkkalassa, Tampereella ja Turussa. Elokoloihin ovat tervetulleita viettämään aikaa kaikki, joilla on arkipäivisin vapaata. Kohtaamispaikkoja pyörittävät yksi palkattu työntekijä ja vapaaehtoiset, toisinaan joukkoon saadaan työkokeilija tai harjoitteluun tullut opiskelija.

”Elokolot eivät pysyisi auki ilman vapaaehtoisia. Esimerkiksi Lahdessa ja Pirkkalassa ylijäämäruuan jakelu on pitkälti heidän varassaan. Kallion Elokolo on auki viikonloppuisinkin, mikä nojaa pitkälle vapaaehtoisiin”, sanoo EHYTin suunnittelija Timo Glad.

Elokolo-vapaaehtoisilla on monta eri roolia: joku jakaa ja lajittelee viikoittain lahjoitusruokaa, toinen huolehtii kukkien kastelusta, kolmas auttaa lähimmäistään pankkiasioissa, neljäs on aamiaiskaveri, viides pitää bingoa, kuudes pelaa korttia kävijöiden kanssa.

Elokolot syntyivät laman seurauksena

Ensimmäinen Elokolo perustettiin Helsingin Kallioon vuonna 1990. Lama ja sen tuoma massatyöttömyys ja näköalattomuus loivat tarpeen ei-kaupallisille, matalan kynnyksen kohtaamispaikoille.

”Nähtiin, että ihmisten yhdenvertainen kohtelu ei toteudu. Onneksi löytyi ihmisiä, jotka kokivat muiden auttamisen merkitykselliseksi ja paikallisesti tärkeäksi”, Glad sanoo.

Toinen Elokolo perustettiin jo vuonna 1991 Turkuun ja nyt niitä on yhteensä kahdeksan ympäri Suomen. Malli saatiin Ruotsista, jossa oli jo 1980-luvulla muun muassa Verdandi-yhdistyksen kohtaamispaikkoja.

Välittäminen koetaan tärkeäksi

Päihde- ja mielenterveysjärjestöjen tutkimusohjelmassa (MIPA) kysyttiin keväällä 2018 Elokolojen kävijöiltä, mikä toiminnassa oli ollut heidän hyvinvoinnilleen erityisen hyödyllistä. Eniten hyvinvointia oli vastaajien mukaan tukenut Elokolojen tarjoama mahdollisuus olla muiden seurassa, kokemus yhdenvertaisuudesta ja se, että Elokolo koettiin turvalliseksi ympäristöksi, jossa kävijöistä välitetään. Tämän ilmapiirin luonnissa vapaaehtoisilla on iso rooli.

”Vapaaehtoisilla on usein aikaa jutella ja kuunnella murheet ja ilot ja jutut siltä väliltä. Ja he jakavat arjen osaamistaan muille”, Glad kuvaa.

MIPAn tutkijoiden Sari Jurvansuun ja Jukka Valkosen mukaan kohdatuksi tulemisen kokemukselle lienee eduksi, että Elokoloissa ei aseteta normatiivisia muutosodotuksia ihmisten elämäntavoille. Toiminnassa saa olla mukana omilla ehdoillaan, he toteavat.

Liitteenä kaksi tarinaa: Lahdessa Jouni Korpela sai vapaaehtoisuuden kautta palkkatyötä.

Helsinkiläinen Terppa Kuismin on harjoittelijana Helsingin Elokolossa ja vapaaehtoisena Asunnottomien yössä.