Tutkimus työn imusta: Varhaiskasvatusta kuormittaa vähäinen kasvattajien määrä

Suurin osa kyselyyn vastanneista (88 prosenttia) ilmoitti suhtautuvansa kielteisesti lakiuudistukseen. Viesti kentältä on harvinaisen selkeä: riskinä on päivähoitohenkilökunnan jakautuminen kolmeen henkilöstöryhmään: lastenhoitajat, varhaiskasvatuksen sosionomit ja varhaiskasvatuksen opettajat.

Uhkana on näiden ryhmien eriytyvät työtehtävät ja intressiristiriidat. Lasta ei voi jakaa kolmeen osaan ja määrätä, mitä osaa kukin ammattiryhmän edustaja hoitaa tai kasvattaa. Työ päiväkodissa on kokonaisvaltaista ja tilanteet vaihtuvat koko ajan vaatien jokaisen henkilökunnan jäsenen sataprosenttista läsnäoloa. Vaaditaan myös valmiutta tarttua erilaisiin tehtäviin ja tilanteisiin heti. Juuri tästä syystä työ on niin vaativaa.

Päiväkotihenkilökunta kokonaisuudessaan kokee vahvaa työn imua. Työn imu tarkoittaa myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa työssä. Tutkimuksesta käy ilmi, että henkilökunnan tärkeimmät energianlähteet ovat lapset ja hyvät suhteet työtovereihin. Päiväkodeissa työskentelee vahvasti työhönsä sitoutunutta henkilökuntaa. Kuitenkin suuri osa harkitsee vaihtavansa alaa.

Lastenhoitajista ja sosionomeista 55 prosenttia harkitsee alanvaihtoa ja kasvatustieteen kandeista alanvaihtoa harkitsee jopa 62 prosenttia. He, jotka suunnittelevat vaihtavansa alaa, kokevat enemmän kuormittuneisuutta ja kokevat vaikutusmahdollisuutensa huonommiksi. He kokevat myös työnsä emotionaalisesti kuormittavammaksi verrattuna heihin, jotka eivät ilmoita aikeita vaihtaa alaa. Suhde esimieheen tai johtajaan koetaan myös huonommaksi, kuten myös suhde työtovereihin verrattuna heihin, jotka eivät suunnittele alan vaihtoa.

Suuri osa varhaiskasvatuksen piirissä tapahtuvasta työstä on luonteeltaan tunteisiin perustuvaa. Erityisen kuormittavaksi koettiin vuorovaikutus huoltajien kanssa.

Meillä on Suomessa hyvin koulutettu, vahvasti sitoutunut varhaiskasvatushenkilökunta. Lakiuudistuksia on säädetty. Tärkeä jatkotyö, toimeenpanon seuranta myös henkilöstön näkökulmasta, on välttämätön kehitystehtävä, johon on panostettava.

Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa varhaiskasvatushenkilökunnan työn imua uusien lakien yhteydessä. Tutkimuksen taustana on viimevuosina tehdyt lakimuutokset (Laki varhaiskasvatuslain muuttamisesta 2016 ja Uusi varhaiskasvatuslaki 2018). Raportin tulokset perustuvat 545 henkilön vastauksiin.

Hankkeen tutkijat: professori Mirjam Kalland, KT Cecilia Heilala, KT Marina Lundkvist, KM Maria Forsius, Helsingin yliopisto