Nanosellu puhdistaa vedestä haitta-aineita – suomalaistutkijoiden keksintö johti patentteihin

Nanofibrilloitu selluloosa, nanosellu ja NFC tarkoittavat kaikki samaa, eli selluloosasta tuotettua orgaanista biopolymeeriä. Paksun geelin muodostavaa nanosellua on jo usean vuoden ajan tutkittu kaivosvesien puhdistuksessa.

Nanosellun teho perustuu esimerkiksi siihen, että nanokuitujen kemiallisia ominaisuuksia voidaan muuttaa sidottavaksi tarkoitetun aineen mukaan. Nanosellugeelit voivat pidättää vesiliuoksesta samanaikaisesti metalli- ja sulfaatti-ioneja, joita esimerkiksi kaivosvedet usein sisältävät. Ihannetapauksessa pidättyneet aineet voidaan vapauttaa ja kierrättää takaisin teollisuuden käyttöön.

Nyt suomalaistutkijoiden kehitystyön tuloksena sekä positiivisesti että negatiivisesti varautuneiden nanosellujen hyödyntämiselle vedenpuhdistuksessa on saatu patentit, ja tutkimus jatkuu entistä tiiviimpänä.

– Ryhdymme tutkimaan tarkemmin, mihin nanofibrilloidun selluloosan pidätyskyky perustuu. Lisäksi selvitämme, minkä tyyppisten vesien käsittelyyn se soveltuu ja miten nanosellun pidättämien aineiden vapauttaminen ja kierrätys onnistuvat. Ensimmäiset kokeet tehtiin Sotkamon Tuhkakylässä toimivan Terrafame Oy:n kaivosvesillä, mutta nyt olemme kiinnostuneet testaamaan muunkinlaisia vesiä, sanoo yksi neljästä keksinnön tekijästä, yliopistonlehtori Salla Venäläinen Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta.

Muut keksijät ovat maa- ja ympäristökemian professori (emerita) Helinä Hartikainen Helsingin yliopistosta sekä Markus Nuopponen ja Anne Meriluoto UPM-Kymmene Oyj:stä. Tutkimuksissa käytetty NFC (UPM Biofibrils) on UPM-Kymmene Oyj:n tuote ja UPM on patenttien haltija.