Ennakkoasenteemme näkyvät aivokuvissa

Ihmiset suosivat luonnostaan kaltaisiaan eli ryhmät alkavat spontaanisti noudattaa sisäryhmän suosintaa. Sillä on myös kääntöpuolensa: ihmiset ovat luonnostaan ennakkoluuloisia erilaisia ihmisiä kohtaan. Tätä vastakkaista ilmiötä kutsutaan ulkoryhmän syrjinnäksi. Aalto-yliopiston tutkijat tarkastelivat neurotieteen tutkijoita kiinnostavaa ilmiötä elokuvan ja toiminnallisen magneettikuvauksen (fMRI) avulla. Tutkimus keskittyi tarkastelemaan erityisesti niitä aivojen alueita, joiden tiedetään aiempien tutkimusten perusteella aktivoituvan, kun havainnoimme sisä- ja ulkoryhmään kuuluvia ihmisiä.

Elokuvantekijä ja tohtoriopiskelija Mamdooh Afdile editoi 20 minuutin version Priest – Papin tarina -elokuvasta tutkiakseen tarkemmin homo- ja heteroseksuaalisten miesten asenteita seksuaalisesti samalla ja eri tavoin suuntautuneita kohtaan.

”Jos sosiaalisesta ympäristöstä saatu tieto voi aiheuttaa suosimista tai syrjintää, sama ilmiö pitäisi olla nähtävissä myös katsojan suhteessa elokuvan näyttelijöihin”, Afdile sanoo.

Tutkimuksessa yhdistettiin ensimmäistä kertaa elokuvaan subliminaalista eli piiloviestintää, jonka aikana mitattiin alitajuisia aivoaktivaatioita. Tämä toteutettiin siten, että osallistujille väläytettiin päänäyttelijän kasvokuvaa yhdessä muiden kuvien kanssa yhteensä 40 sekunnin ajan ennen elokuvan katsomista ja sen jälkeen.

Vaikka katselija ei voinut huomata, että hänelle väläytettiin ihmiskasvoja – puhumattakaan siitä, että hän olisi tietoisesti ehtinyt tunnistamaan kuvan henkilön – fMRI paljasti, tunsiko hän kuvan henkilöä kohti sisäryhmän suosintaa tai ulkoryhmän syrjintää.

Elokuvan ensimmäisen 10 minuutin aikana päähenkilön vihjataan olevan rakastumaisillaan naiseen. Tasan 10 minuutin kohdalla päähenkilön käytös muuttuu, ja katsoja ymmärtää, että pappi onkin homoseksuaali. Koska seksuaalista suuntautumista ei näe ihmisen kasvoilta, tutkimukseen osallistuneiden 14 homoseksuaalisen ja 15 heteroseksuaalisen miehen ennakkoasenne päähenkilöä kohtaan riippui täysin siitä, mitä he tiesivät kussakin tilanteessa elokuvan henkilöstä.

Sisäryhmän suosinta ja ulkoryhmän syrjintä eivät tutkimuksen mukaan ole symmetrisiä. Tutkimuksessa toteutetun kyselyn ja mitatun reaktioajan perusteella heteroseksuaaliset miehet samastuivat vahvemmin näyttelijän kasvokuvaan ennen elokuvaa. Samastuminen heikentyi hieman elokuvan jälkeen, kun koehenkilöt tiesivät papin olevan homoseksuaali. Samastuminen väheni elokuvan aikana kuitenkin vain vähäisesti suhteessa aivojen vahvaan aktivoitumiseen ennen elokuvaa. Homoseksuaalisten koehenkilöiden tulokset olivat päinvastaisia; elokuvan loppuosan aikana heidän aivoissaan aktivoituivat vahvasti sisäryhmän suosintaa ja empatiaa edustavat alueet.

”Tutkimus osoittaa, että ennakkoasenteet eivät muodostu pelkästään ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Yhdistämällä elokuvatutkimusta alitajuisten aivoaktivaatioiden mittaamiseen voimme tarkastella ennakkoluuloja ja alitajuisia aivoaktivaatioita ihan uudella tavalla”, sanoo Afdile.

Tutkimustulokset julkaistiin Social Cognitive and Affective Neuroscience -lehdessä 17. huhtikuuta.