Helsingin pesimälajien määrä kasvanut 20 vuodessa

Helsingin pesimälajien määrä on kasvanut 20 vuodessa. Vuosina 1996–1997 toteutetussa Helsingin lintuatlaksessa saatiin pesintään viittaavia havaintoja 140 lajista, joista 123:n pesintä oli varsin varma. Helsingin laajentuminen Östersundomiin on tuonut pesimälajistoon useita lajeja lisää, kuten kehrääjän, metson ja sääksen.

Uusia pesimälajeja on tullut enemmän kuin vanhoja hävinnyt

Helsingin laajentuminen selittää kuitenkin vain osan lajimäärän kasvusta. Vertailukelpoiselle alueelle Helsingin entisten rajojen sisälle on reilussa kahdessa vuosikymmenessä asettunut ainakin seitsemän uutta lajia: laulujoutsen, merihanhi, harmaahaikara, merimetso, merikotka, valkoselkätikka ja urpiainen. Lisäksi moni aiemmin satunnainen pesimälaji on vakinaistanut asemansa pesimälajistossa, kuten Vanhankaupunginlahden itäinen erikoisuus sitruunavästäräkki.

Helsingistä ovat hävinneet 1990-luvun varmoista pesimälajeista kuovi, törmäpääsky ja mustavaris, joka ei tosin silloinkaan pesinyt vuosittain Helsingissä. Lisäksi muutama ennen todennäköisesti pesinyt laji on hävinnyt lajistosta, kuten koko Suomessa murto-osaan vähentynyt, äärimmäisen uhanalainen peltosirkku. Helsingin vanhojen rajojen sisällä pesii nykyään noin viisi lajia enemmän kuin 1990-luvun lopulla.

Mistä pesimälajien lisääntyminen johtuu?

Helsingin lintulajiston muutokset heijastelevat laajempia muutoksia lajien levinneisyyksissä ja runsauksissa. Laulujoutsenen, harmaahaikaran, merimetson ja merikotkan asettuminen Helsingin rannoille oli osa viime vuosikymmenien voimakasta runsastumista Suomessa ja muuallakin Pohjois-Euroopassa. Silti esimerkiksi merikotkan pesiminen Helsingissä osoittaa tältä arkana pidetyltä lajilta hiukan odottamatontakin sopeutumiskykyä pääkaupungin humuun.

Monet Helsingin pesimälajeista sinnittelevät vain muutamien tai aivan yksittäisten parien voimin, joten lintulajien määrän kasvu saattaa jäädä väliaikaiseksi.

Pohjoisemmassa Suomessa yleisestä urpiaisesta on Helsinkiin viime aikoina levittäytynyt etelämpää Euroopasta ruskourpiaiseksi kutsuttu pienikokoisempi ja ruskeampi alalaji. Ilmaston lämmetessä Helsingin pesimälajistoon liittynee tulevina vuosikymmeninä lisää eteläisiä lintuja.

Suurin osa uusista lintulajeista on valinnut ensimmäiseksi pesimäpaikakseen luonnonsuojelualueen, erityisesti Vanhankaupunginlahden, tai jonkin entisen armeijan saaren, mikä osoittaa laajojen ja rauhallisten alueiden tärkeyden paitsi nykyisten myös kaupunkiin levittäytyvien lajien kannalta.

Euroopan lintupääkaupunki?

Onneksi Helsinki voi päätöksillään vaikuttaa useimpien vähälukuisten lajien elinmahdollisuuksiin. Esimerkiksi pääkaupungissa varsin vähiin käyneiden metsäkanalintujen metson, teeren ja pyyn säilyttäminen pesimälajistossa vaatii sellaista maankäytön suunnittelua, että kaupungissa on vastaisuudessakin riittävän rauhallisia ja laajoja metsäalueita sekä toimivia viheryhteyksiä niiden välillä. Lisäksi pidättäytymällä uudistamasta viheralueiden varttuneempia metsiä pystytään auttamaan lahopuusta riippuvaisten lajien kuten valkoselkätikan ja pohjantikan runsastumista Helsingissä.

”Monipuolisen ja -lajisen pesimälinnuston, suurten ja näyttävien muuttojen ja aivan keskustassakin näkyvien suurten lintuparvien perusteella Helsingin kannattaa harkita julistautumista Euroopan lintupääkaupungiksi. Pesimälajien määrissä muun muassa Berliini, Lontoo, Moskova ja Tukholma jäävät selvästi taakse (120–133 lajia), vaikka niiden pinta-alat ovat, Tukholmaa lukuun ottamatta, selvästi Helsinkiä suurempia. Tallinnan alueella pesii melko tarkalleen sama määrä lajeja (149) kuin Helsingissä. Helsinki ja Tallinna tekevät jatkuvasti läheistä yhteistyötä myös luontoon ja virkistykseen liittyvissä asioissa, joten ehkäpä Helsinki ja Tallinna voisivat yhdessä julistautua Euroopan lintupääkaupungeiksi?”, pohtii ympäristösuunnittelija Kalle Meller.