Oppimisvaikeuden kanssa pärjää aikuisenakin, jos saa tukea nuoruudessa

Tutkimus toi uutta tietoa myös myönteistä kehitystä tukevista tekijöistä. Pitkä seuranta osoitti, että lapsuuden oppimisvaikeuden lieventyminen ajan myötä ja nuoruusiässä lähiympäristöltä saatu tuki vähensivät mielenterveysongelmien ja työttömyyden riskiä.

Nuoruus on ratkaiseva aikuisiän hyvinvoinnin kannalta

Niilo Mäki Instituutissa ja Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan nuoruusvaiheella on ratkaiseva merkitys siihen, miten oppimisvaikeudet heijastuvat aikuisuuteen. Nuorilla, joilla oli oppimisvaikeuksia, oli muita suurempi riski sairastua mielenterveysongelmiin.

Nuoruuden mielenterveysongelmat taas ennustivat masennus- ja ahdistusdiagnoosia ja työttömyyttä aikuisena. Toisaalta lähiympäristöltä nuorena saatu tuki ennusti oppimisvaikeuden lieventymistä, jolla taas oli myönteinen yhteys hyvinvointiin aikuisena.

– On ensiarvoisen tärkeää, että nuoret, joilla on oppimisvaikeuksia saavat erityisopetuksellista ja sosiaalista tukea myös peruskouluiän jälkeen, Eloranta toteaa.

– Nuoria pitäisi tukea entistä paremmin toisen asteen opinnoissa ja vielä opintojen jälkeenkin. Myös mielenterveyden ongelmat, esimerkiksi masentuneisuus tai ahdistuneisuus, tulisi huomata mahdollisimman varhain. Erityisen tärkeää tämä on, jos nuorella on taustallaan oppimisen vaikeuksia, väittelijä muistuttaa.

– On toki tärkeää huomata myös, että riskistä huolimatta suurin osa oppimisvaikeustaustaisista aikuisista pärjää hyvin elämässään, Eloranta lisää.

Väitöstutkimuksen tulokset tukevat kuntouttamisen ja taitojen harjoittamisen merkitystä, koska oppimisvaikeuden lieventymisellä on pitkäaikaisia myönteisiä vaikutuksia aikuisikään asti. Erityisopetukseen käytetyt resurssit ovat tärkeitä sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Tukimuodot eivät kuitenkaan saisi kohdentua vain taidon harjoitteluun: kannustaminen, hyväksyvä ilmapiiri ja itsetunnon vahvistaminen ovat vähintään yhtä merkityksellisiä aikuisiän kannalta.

– On valitettavaa, että erityisopetuksellinen tuki usein vähenee huomattavasti juuri yläkoulun aikana ja toiselle asteelle siirryttäessä, toteaa Eloranta. – Monipuolisen tuen jatkuminen nuoruusiässä ja aikuisiän kynnyksellä olisi olennaista. Siten tuettaisiin opintojen loppuunsaattamista oppimisvaikeudesta huolimatta ja voitaisiin ennalta ehkäistä psyykkisen hyvinvoinnin ongelmia.

Nykyisen hallitusohjelman linjaus oppivelvollisuuden pidentämisestä toiselle asteelle voi tuoda mukanaan uudenlaisia mahdollisuuksia erityisopetukselle. Tehostettua ja erityistä tukea voidaan jatkaa järjestelmällisesti pidempään. Samalla toisella asteella tarjottavaa tukea on mahdollista kehittää vastaamaan paremmin oppimisvaikeustaustaisten opiskelijoiden tarpeita täysi-ikäisyyden kynnyksellä.

Tuen tarjoamisen ei tarvitse olla pelkästään oppilaitosten opettajien vastuulla. Myös muu koulun henkilökunta, harrastustoiminnan vetäjät, kuntouttajat ja perhe voivat osaltaan vaikuttaa nuoren taitoihin ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.

Kansainvälisesti ainutlaatuinen seuranta-aineisto

Noin 5–15 prosentilla lapsista on oppimisvaikeuksia. Ne ovat kapea-alaisia aivotoiminnan häiriöitä, jotka hidastavat lukemisen ja matematiikan oppimista. Oppimisvaikeudet ovat usein pysyviä. Silti tutkimuksia, joissa seurattaisiin oppimisvaikeuksien yhteyksiä aikuisuuteen asti, on vähän. Elorannan tutkimuksessa tarkasteltiin koko eliniän kattavia rekisteritietoja aikuisilla, joilla oli lapsena todettu oppimisvaikeus sekä pienempää otosta aikuisia, joilla oli lukivaikeustausta, yksilötutkimuksin ja haastatteluin.

Psykologian maisteri Anna-Kaija Elorannan psykologian väitöstutkimuksen ”A follow-up study of childhood learning disabilities. Pathways to adult-age education, employment and psychosocial wellbeing” tarkastustilaisuus pidetään 14.12.2019 Mattilanniemessä Agora-rakennuksen auditoriossa 2. Vastaväittäjänä toimii professori George Hynd (University of Georgia) ja kustoksena dosentti Tuija Aro (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on englanti.

Taustatiedot

Anna-Kaija Eloranta kirjoitti ylioppilaaksi Kemin lyseon lukiosta vuonna 2001. Hän valmistui psykologian maisteriksi vuonna 2006 Jyväskylän yliopistosta. Hän on työskennellyt aiemmin psykologina lasten ja nuorten parissa ja vuodesta 2011 alkaen tohtoriopiskelijana Niilo Mäki Instituutissa ja Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella.

Väitöstutkimusta ovat rahoittaneet Niilo Mäki Säätiö, Haukkalan säätiö, Otto A. Malmin lahjoitusrahasto, Juho Vainion Säätiö, Kela, Jyväskylän yliopiston psykologian laitos ja Suomen Kulttuurirahasto.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa JYU Dissertations numerona 155, Jyväskylä 2019, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-7948-5. Se on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7948-5(PDF).

Lisätietoja:

Anna-Kaija Eloranta, puh. 050 377 3906, anna-kaija.eloranta@jyu.fi