Väitös 8.5. Oma koti on muutakin kuin paikka ikääntyneelle

Vasaran väitöstutkimus osoittaa, että hyvä vanhenemisen kokemus on mahdollinen sekä niille, jotka vanhenevat paikoillaan että niille, jotka muuttavat ikääntyneenä. Fyysistä asuinpaikkaa ja siinä asumisen pitkäaikaisuutta merkittävämmäksi rakentuu se, miten suhde paikkaan ja kotiin merkityksellistyy. Usein paikka nähdään vain samankaltaisena pysyvänä näyttämönä, jossa yksilön vanheneminen, menetykset ja raihnaistuminen tapahtuvat. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että kyse on aina suhteesta ihmisen ja hänen ympäristönsä välillä: niin yksilöt kuin paikat muuttuvat ajassa, ja tällöin niiden vuorovaikutuskin muuttuu.

Tutkimuksen aineistona toimivat sekä ikääntyneiden itsensä että heidän läheistensä kertomukset. Ne alleviivaavat sitä, että käsitykset hyvästä ja mielekkäästä elämästä ja sitä myöten hyvästä ja toivotusta asumisen muodosta muovautuvat elämänkulun aikana hankittujen kokemusten ja merkityksenantojen myötä. Ei siis ole olemassa universaaleja ratkaisuja, jotka väistämättä tuottaisivat hyviä lopputulemia.

- Aika ja paikka sekä yksilölliset elämäntapahtumat ja niiden ajoittuminen vaikuttavat siihen, mikä tulkitaan itselle sopivaksi ja toivottavaksi vaihtoehdoksi. Asumisen jatkaminen tai pitkäaikaisesta kodista pois muuttaminen voi kertomuksissa rakentua niin väistämättömyydeksi kuin valinnaksikin, Vasara kertoo.

”Minä en lähe mihinkään niin kauan kun mä pystyn huolehtiin itestäni ja asioistani, niin kauan mä olen kotona”, totesi eräs haastateltu.

Tutkimus todentaa osaltaan monissa tutkimuksissa toistettua väitettä siitä, että monet ikääntyneet arvostavat mahdollisuutta voida vanheta omassa kodissaan. Tämä näyttäytyy kuitenkin kertomusten valossa totuttua moniulotteisempana ilmiönä: omassa kodissa vanhenemista ei välttämättä nähdä mahdollisena tai toivottavana hinnalla millä hyvänsä vaan toive usein symboloi ajatusta siitä, että oman terveyden, toimintakyvyn ja arjen toivotaan säilyvän entisen kaltaisina.

Erään haastatellun tavoin voi vain todeta, että ”eihän sitä koskaan tiiä, jos käy petipotilaaks niin sitte on ihan, tuntus että on sama missä päin sitä on. Missä vaan hoidon saa.”

Tilanteen muuttuessa vaihtoehtoja ollaan usein valmiita harkitsemaan: osa on valmis luopumaan joistain työläiksi koetuista asioista kodin jatkuvuuden säilyttämiseksi, osa näkee mahdollisuuden omien toiveiden ja arvojen toteutumiseen toisella tapaa, ehkäpä uudenlaisessa paikassa.

- Kodin tuntu on tärkeä, mutta itse koti voi merkityksellistyä ja rakentua eri tavoin, Vasara muistuttaa.

Tutkimus kyseenalaistaa yksipuolisen käsityksen saman fyysisen kodin ja paikoillaan vanhenemisen politiikan oikeutuksesta. Jotta yhteiskuntapoliittisin ratkaisuin voitaisi tukea hyvää vanhenemisen kokemusta, yksilöiden väliset erot on voitava tunnistaa ja tunnustaa. Tarvitaan myös erilaisia todellisia asumisen vaihtoehtoja, joissa oma elämä on mahdollista järjestää oman elämäntavan, toiveiden ja arvojen mukaiseksi.

Tutkimuksen aineisto on kerätty Suomen Akatemian rahoittamissa projekteissa Muuttaminen ja vanhuus sekä Omaishoito, palkkatyö ja identiteetit.

YTM Paula Vasaran yhteiskuntapolitiikan väitöskirjan “Väistämättömyyksiä ja valintoja - kertomuksia ikäihmisten asumispolulta” tarkastustilaisuus pe 8.5.2020 klo 12:00–15:00. Vastaväittäjänä apulaisprofessori, YTT Minna Zechner (Lapin yliopisto) ja kustoksena professori Teppo Kröger (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Yleisö voi seurata väitöstä Zoom-sovelluksen kautta: https://jyufi.zoom.us/j/66969681221

Lisätietoja:

Paula Vasara, paula.vasara@jyu.fi, 040 805 4193
Viestintäpäällikkö Liisa Harjula, tiedotus@jyu.fi, puh. 040 805 4403

Paula Vasara on valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokselta vuonna 2004 pääaineenaan valtio-oppi ja vuonna 2011 pääaineenaan sosiaalityö. Hän on työskennellyt yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksella tutkimusavustajana, tohtorikoulutettavana, yliopistonopettajana ja projektitutkijana yhteiskuntatieteellisen tiedekunnassa (nyk. humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta). Väitöstutkimus on saanut rahoitusta Suomen Akatemian projekteista Muuttaminen ja vanhuus: Asumisen ja hoivan siirtymiä (2011–2015) sekä Jaettu ikääntyminen: asumisen ja hoivan keskinäisriippuvuudet vanhuuden elämänkulussa (LinkAGE, 2016–2020) sekä Miina Sillanpään Säätiöltä. Se on osa Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön tutkimusta (CoE AgeCare, 2018–2025).

Väitöskirja on julkaistu verkkojulkaisusarjassa JYU Dissertations numerona 212, Jyväskylä 2020, ISSN 2489-9003, ISBN 978-951-39-8132-7. Julkaisu on luettavissa JYX-julkaisuarkistossa osoitteessa https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/68763