Uusi teoskonaisuus Uhattu elämä -näyttelyssä. Sinebrychoffin taidemuseo avautuu yleisölle tiistaina 2.6.2020.

Taiteen ja luonnontieteen leikkauspisteessä

Luonnontieteiden tutkimus ravistelee oman aikansa uskomuksia ja vallalla olevia käsityksiä maailmankaikkeudesta ja luonnonjärjestyksestä. Nykyisen tiedekäsityksen perusta syntyi Euroopassa 1400-luvun lopulla alkaneen luonnontieteiden edistyksen myötä. Lääkärin ja tähtitieteilijän Kopernikuksen (1473−1543) aurinkokeskeinen teoria mullisti maailmankuvan – ihmistä ei voitu enää pitää maailmankaikkeuden peilinä. Luonnontieteiden kehityksen voi nähdä myös länsimaisen ajattelun vapautumisena.

Kirjapainotaidon kehittyminen sekä tuntemattomille mantereille suuntautuneet löytöretket laajensivat maailmankuvaa. Empiirisen tutkimuksen merkitys korostui, kun eläin- ja kasvitiede saivat uutta tutkittavaa. Taiteilijat kiinnostuivat eksoottisista kasveista ja eläimistä, ja kaikkein seikkailunhaluisimmat halusivat nähdä ne luonnollisessa ympäristössään. Eräs varhaisimmista seikkailijoista oli kuvittaja ja luonnontutkija Maria Sibylla Merian (1647−1717), joka oli kasvien ohella kiinnostunut hyönteisistä.

Charles Darwinin (1809–1882) Lajien synty (1859) aloitti keskustelun ihmisen asemasta luonnossa. Darwinin teorioiden myötä luonnontieteen näkemystä ihmisen alkuperästä ei ole voitu sivuuttaa. ”Empatia muita eläimiä kohtaan on viimeisimpiä moraalisia saavutuksiamme”, kirjoitti Darwin teoksessaan Ihmisen polveutuminen (The Descent of a Man), 1871. Taiteilijan työssä empiirinen tutkimus on väline ilmaisulle, ajatuksille ja sanomalle.

Valokuvataiteilija Sanna Kannisto (s. 1974) on kuvannut eläin- ja kasviaiheita parinkymmenen vuoden ajan ja luonto on hänelle tärkeä inspiraation lähde. Kanniston videoteoksissa ovat samaan aikaan läsnä kokemus luonnosta, taiteilijan luoma asetelma, sekä havainto esteettisestä kauneudesta. Kanniston taiteellisessa prosessissa yhteistyö tutkijoiden kanssa on tärkeää. Lintujen tarkasteluun liittyy luonnontutkimuksellinen näkökulma, sekä ajatus rajoittavasta katseesta ja rajoitetusta vapaudesta. Lintu on siirretty osaksi kuvaa, irrotettu omasta ympäristöstään – miten kauniisti värit ja liikkeet korostuvatkaan valkoista kuvaustaustaa vasten. Voiko luonnon estetisoida? Katsoja saattaa hämmentyä kauneuden vaikuttavuudesta ja voimasta. Tunteiden heräämisen kautta yhteys luontoon ehkä vahvistuu. Parhaimmillaan tunnesiteen kautta syntyy ymmärrys ja kunnioitus.

Tutkimusretkiä

Grönlantiin purjehdittiin ensimmäisen kerran vahingossa – portugalilaisen Gaspar Corte Realin (n. 1450−1501) johdolla vuonna 1500. Purjehduksen tarkoituksena oli löytää nopea reitti Aasiaan, Pohjois-Atlantin yli. Autiota ja jäistä Grönlantia luultiinkin tuolloin osaksi Aasiaa. Englantilaisen napa-alueiden tutkijan John Davisin (n. 1550−1605) johdolla Grönlannin länsirannikolle matkustettiin 1587. Ensimmäinen matka Huippuvuorille toteutettiin hollantilaisen Willem Barentsin (n. 1550−1597) johdolla 1596. Hän antoi löytämälleen saariryhmälle nimeksi Huippuvuoret.

Saksalainen lääkäri ja luonnontutkija Friderich Martens (1635−1699) oli mukana Huippuvuorille suuntautuneella tutkimusretkellä vuonna 1671. Martens julkaisi havaintonsa teoksessa Spitzbergische oder Grönländische Reise-Beschreibung, gethan im Jahre 1671 (1675). Hän kertoo kuvituksen avulla merestä, säästä, kasveista ja eläimistä. Teoksesta julkaistiin runsaasti käännöksiä, ja se oli pitkään tärkeä tietolähde. Näyttelyssä on esillä Kansalliskirjaston kokoelmaan kuuluva teoksen hollanninkielinen alkuperäispainos vuodelta 1710. Painos on osa suomalaissyntyisen tutkimusmatkailijan A.E. Nordenskiöldin (1832−1901) kokoelmaa. Nordenskiöld kävi itsekin Huippuvuorilla, ja antoi yhdelle saarista nimen Martensøya – Martensin mukaan.

Sarvikuono Dürerin mukaan

Intiansarvikuono saapui monimutkaisten poliittisten lepyttelyjen seurauksena Intian Goasta Lissaboniin 1515. Renessanssitaiteilija Albrecht Dürer (1471−1528) sai käsiinsä kuvailun ja piirroksen jännittävästä eläimestä. Niiden pohjalta syntyi Dürerin tulkinta, jossa sarvikuonon nahka muistuttaa haarniskaa. Dürerin Sarvikuono-vedosta on käytetty laajasti esikuvana vuosisatoja. Esillä oleva David Kandelin (1520−1592) puupiirros on uskollinen mukaelma siitä. Kandelin puupiirros julkaistiin Sebastian Münsterin (1488−1552) maailmaa kuvaavassa ja selittävässä Cosmographia –teoksessa. Kandel oli erikoistunut kasvi- ja eläintieteellisiin aiheisiin.

Uhattu elämä -näyttely on esillä Sinebrychoffin taidemuseossa 23.8.2020 saakka ja Punaisen kellarin teoskokonaisuus 2.6.–16.8.2020.

Näyttelyn kuraattori:

Amanuenssi Salla Heino, Sinebrychoffin taidemuseo

Teosten lainaajat:

AV-arkki, Gallen-Kallelan Museo, Helsingin taidemuseo HAM, Viivi Häkkinen, Kardrioru kunstimuuseum, Sanna Kannisto, Ateneumin taidemuseo, Nykytaiteen museo Kiasma, Sinebrychoffin taidemuseo, Kansalliskirjasto, University of Tartu Art Museum, yksityiskokoelma

Lehdistökuvat:

http://press.sinebrychoffintaidemuseo.fi/kategoria/uhattu-elama-livet-under-hot-life-under-threat

Pääsy: 15|13 €, alle 18-v. ilmaiseksi. Meillä käy museokortti.

Opastilaukset: ma-pe klo 10–14, p. 0294 500 500, myynti@kansallisgalleria.fi

Avoinna: ti-pe 11−18, la-su 10−17, ma suljettu (aukiolojat 2.8.2020 saakka)

Yhteystiedot: Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40| 00120 Helsinki |p. 0294 500 460 | www.siff.fi

Facebook @Siffmuseo |Instagram @Sinebrychoffartmuseum |Twitter @Sinebrychoffart

Sinebrychoffin taidemuseo on osa Kansallisgalleriaa Kiasman ja Ateneumin taidemuseon kanssa.