Yhteisöllisyys syntyy yhteisen hyvän tavoittelusta

Koronakriisin aikana yhteisöllisyys on ollut koetuksella. Ei ole ollut enää luvallista kokoontua yhteen töihin, kouluun, harrastamaan tai juhlimaan. Sosiaalietiikan tohtorikoulutettava Taina Kalliokosken mukaan tilanteessa ovat vastakkain ihmisen eri perushyvät: laajan ihmisjoukon fyysinen terveys, tarve kuulua sosiaaliseen yhteisöön ja tarve tulla rakastetuksi ja rakastaa.

Kalliokosken väitöstutkimus käsittelee yhteisöllisyyttä ja yhteisöllisyysilmiön rajoja: miten ihmisen olisi toimittava, jotta yhteisöllisyyttä syntyy ja jotta se olisi ihmisen hyvää tukevaa.

Ihminen tavoittelee perushyväänsä

Perushyvät ovat Taina Kalliokosken mukaan hyvinä pidettyjä asioita, kuten turvallisuus ja selviytyminen, tieto, eheä identiteetti, toimijuuden harjoittaminen, moraalinen vahvistuminen sekä sosiaalinen kuuluminen ja rakkaus. Kalliokoski soveltaa tutkimuksessaan sosiaaliteoreetikko Christian Smithin teoriaa.

– Ihmiset tavoittelevat perushyviään ja pyrkivät samalla välttämään niiden vastakohtia. Ihminen haluaa siis esimerkiksi selviytyä ja välttää tuhoutumisen.

Yhteisöllisyyttä voi syntyä, jos perushyvät toteutuvat edes jossain määrin: jos ihminen saa aikaan sen, mitä yrittää, ja jos toiminta ja siitä saadut kokemukset ovat kaikkien yhteistoimijoiden mielestä perushyviä tukevia.

Yhteisöllisyyttä edistetään kolmella tasolla

– Jos yhteisöllisyyttä halutaan edistää, on eroteltava kolme yhteisöllisyyden eri tasoa: mahdollistava, toiminnan ja kokemuksen taso, Taina Kalliokoski sanoo.

Mahdollistava taso tarkoittaa yhteen kokoontumisen ja yhdessä toimimisen keinoja, joko kasvokkaisia tai teknisin apuvälinein toteutettuja. Ihmisellä on oltava myös sisäinen valmius sosiaalisuuteen ja kyky huomata, että toinen ihminen on mahdollinen yhteistoimija, ei vihollinen tai merkityksetön.

Toiminnan tasolla yhteisöllisyys muodostuu, kun ihmiset tavoittelevat yhdessä toisten kanssa jotain jaettua hyvää.

– Kunkin yhteistoimijan on myös tunnistettava, että hänen intressinsä niveltyvät yhteen muiden yhteistoimijoiden intressien kanssa. Näin yhteistoimijan on mahdollista luottaa siihen, että toiset edistävät ja ovat sitoutuneet edistämään hänen intressejään, koska ne ovat osa muiden intressejä.

Kokemuksen tasolla korostuu kokemusten yksilöllisyys. Yhteisöllisyyden kokemukset ovat erilaisia: joku voi tulkita yhdessä toimimisen kokemuksen rikkovan omia perushyviään, kun taas joku toinen voi saada yhteenkuuluvuuden kokemuksen.

Toimiva yhteisö kannustaa myös kriittisyyteen

– Eettisesti kestävä yhteisöllisyys vaatii siihen osallistuvilta jatkuvaa kriittistä asennetta. Yhteisöllisyyden aikaansaamiseksi ja ylläpitämiseksi yhteisön on suojeltava jäsentensä kriittistä arviointikykyä ja tarjottava mahdollisuus antaa kritiikkiä. Yhteisön on myös sitouduttava ottamaan tämä kritiikki vakavasti, Taina Kalliokoski muistuttaa.

Hänen mukaansa yhteisöllisyyttä toivotaan yhteiskunnassa lisää erityisesti kriisien aikaan, ja sitä esitetään ratkaisuksi moniin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin.

– Tutkimukseni selventää yhteisöllisyyden käsitteen merkitystä arkipuheessa. Sillä on annettavaa kaikille, jotka haluavat kehittää yhteisöjä ja yhteisöllisyyttä tukemaan ihmisten hyvinvointia.

**

TM Taina Kalliokoski väittelee 4.6.2020 kello 12 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa aiheesta "Yhteisöllisyyden rajat yhteistoiminnan ja ihmisen perushyvien näkökulmasta" (The Boundaries of Communality from the Perspective of Collective Action and Basic Human Goods). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo, sali 2, Unioninkatu 40. Vastaväittäjänä on professori Arto Laitinen, Tampereen yliopisto, ja kustoksena on professori Jaana Hallamaa. Väitöstilaisuutta voi seurata Zoom-palvelussa. Lisätiedot Helsingin yliopiston tapahtumakalenterista.