Psyykkinen sairaus perheessä on monelle lapselle vaiettu salaisuus

Lähes puolet suomalaisista oireilee psyykkisesti jossain vaiheessa elämäänsä. Arviolta 25% lapsista ja nuorista elää perheessä, jossa vanhemmalla on mielenterveysongelmia. Sairaus tuo mukanaan raskaita tunteita ja tilanne on usein hyvin kuormittava, erityisesti lapsille ja nuorille.

– Yksinhuoltajaäitini masennus leimasi syvästi kasvuani ja kehitystäni ja olen oikeastaan ”oppikirjaesimerkki” masentuneen vanhemman lapsesta. Ulkoisesti yritin olla iloinen ja pärjäävä lapsi, mutta sisäisesti voin pahoin jo hyvin nuoresta pitäen. Parikymppisenä tuli seinä vastaan ja minun oli päätettävä joko päättää elämäni tai hakea apua. Sain diagnoosin keskivaikeasta pitkäaikaisesta masennuksesta, kertoo aikuinen lapsiomainen Annika Forth.

Jos perhe jää ilman tukea, vanhemman sairastumisella voi olla kohtalokkaat vaikutukset. Tiedetään, että mielenterveyden ongelmilla on taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle. Yli puolet masentuneiden vanhempien lapsista sairastuu itse, useimmiten alle 25-vuotiaana. Monesti sairaus johtaa yksinäisyyteen, opintojen keskeyttämiseen, pitkiin sairauslomiin ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen. Tiedetään myös, että vanhemman itsemurha kolminkertaistaa lapsen itsemurhariskin.

– Ylisukupolvisten ongelmien kierteet voidaan katkaista, eikä niiden tarvitse olla kohtalo. Jotta tilanteet eivät pääse kärjistymään, tarvitaan kykyä tunnistaa lasten ja nuorten omaistilanne sekä oikea-aikaisia, matalan kynnyksen palveluita koko perheelle, painottaa FinFamin toiminnanjohtaja Pia Hytönen.

Monesti perheenjäsenen psyykkisestä sairaudesta vaietaan. Oma tilanne saatetaan salata, koska pelätään muiden asenteita, syrjintää, erilliskohtelun kohteeksi joutumista ja leimautumista. Lapset ja nuoret voivat myös pelätä, mitä perheelle tapahtuu, jos kodin tilanne paljastuu. Kun lapsi tai nuori vaikenee läheisen sairaudesta ja sen vaikutuksista omaan elämään, hän jää yksin huoliensa kanssa ja vaille kuulluksi tulemista.

– On surullista, että mielenterveyden ongelmiin liitetään usein vääriä oletuksia ja ne aiheuttavat edelleen häpeäleimaa. Puhumattomuus, salaaminen sekä vaikeus hakea apua taas voivat hidastaa tai jopa estää avun saannin. Tähän on saatava muutos. Samalla tavalla kuin jalka voi murtua, voi myös mieli murtua, sanoo Hytönen.

Kun tilanne kotona huolestuttaa, lapsi tai nuori voi muuttua näkymättömäksi huolehtijaksi, joka jättää omat tarpeensa syrjään. Lapsiomaiset voivat myös ottaa kantaakseen aikuiselle kuuluvaa huolenpitovastuuta sairastuneesta vanhemmastaan ja perheen arjesta. Näin kävi myös Annikalle.

– Opin piilottamaan tunteeni, tarpeeni ja ääneni. Pyrin olemaan mahdollisimman vaivaton äidilleni ja opin jo varhain olemaan näkymätön. Halusin myös helpottaa äidin taakkaa tekemällä kotitöitä ja maksamalla laskuja.

Kun perheenjäsen sairastaa psyykkisesti, koko perhe tarvitsee tukea. Tieto helpottaa omaistilanteen tunnistamista ja auttaa ymmärtämään kaikkien perheenjäsenten tilannetta. Välittävät kohtaamiset, ammattilaisten kanssa käydyt ja tilannetta avaavat keskustelut sekä yhdessä tehtävät tukitoimenpiteet vahvistavat perheiden jaksamista.

Näiden lisäksi Hytönen peräänkuuluttaa avoimen ja myönteisen asenneilmapiirin merkitystä.

– Meillä kaikilla on mielenterveys ja kenen tahansa mielenterveys voi myös horjua. Ennakkoluuloja vähentämällä yhä useampi uskaltautuu puhumaan mielenterveyden huolista ja samalla kynnys hakeutua avun piiriin madaltuu.

Valtakunnallista mielenterveysomaisten päivää eli Ilonan päivää vietetään perjantaina 9.10. Päivän aikana FinFamin alueelliset omaisyhdistykset ympäri Suomen järjestävät erilaisia tapahtumia, jakavat tietoa ja tekevät toimintaansa tutuksi. Tänä vuonna teemana on mielenterveysongelmiin liitettyjen ennakkoluulojen ja häpeän vähentäminen. Päivän aikana rohkaistaan puhumaan mielenterveydestä ja sen huolista sekä tarvittaessa hakemaan apua.