Uutuuskirja kutsuu sinut kiinalaisen taiteen maailmaan

” Kaipaan sanomattomia sanoja

mielen kuvissa

kaipaan ulkopuolelle

huutavan perheen

kaipaan oman

äänen vierelle

kaipaan toisen

silmien kantamattomiin

kaipaa tuulenkuiskaukseen

kaipaan mitä ei voi tavoittaa

horisontin rajalle

ikkunaan tiivistyy kosteus

Kevään lämmin aurinko antaa

odottaa

Vuorilla on tänään tahto nousta

näkyviin

Naapuri on hereillä aikaisin ja puhuu

merkein”

Kirjassaan Kotiinpaluu kirjaillussa silkkiviitassa (Basam Books 2020) Eero Markuksela sukeltaa kiinalaiseen kulttuuriin ja taiteeseen. Kirjan nimi tulee kiinalaisesta sanonnasta, jonka merkitys liittyy vieraan kulttuurin antamaan uuteen hohteeseen.

Markukselan tie Itä-Aasiaan kulkee kulttuurin kautta. Se sisältää kirjallisuutta, filosofiaa sekä kuvataidetta. Hän on havainnoinut, kirjoittanut ja valokuvannut kaikkea mielenkiintoista kulkiessaan Keski-Kiinan vuorilla ja pienissä kylissä sekä kaupungeissa. Markukselan huomio kiinnittyy toisaalta vieraaseen, toisaalta jokapäiväiseen ja arkiseen.

”Montako muotoa on sialla.

Sika, eläimistä kaunein kaiken loan keskellä

Miksei hän tule pois läävästä ja

katso valoon

Sialla on kirkkaat silmät, mutta hän

tihruaa niillä kuin ei näkisi muuta

kuin ruokakulhon

Astu sorkallasi yksi askel

sama oikea tai vasen”

Kotiinpaluu kirjaillussa silkkiviitassa yhdistää kuvia ja tekstiä saumattomasti toisiinsa, mikä juontaa juurensa kiinalaisen taiteen perinteestä. Taijitu eli Jin ja Jan merkki kehittyi Han -dynastian aikana kaksituhatta vuotta sitten, jolloin Kiinasta tuli monista kansallisuuksista koostuva yhtenäinen valtio. Tältä samalta aikakaudelta on lähtöisin riisipaperin käyttöönotto, mikä johti kirjoitetun kielen kehittymiseen.  Kiinan kirjoitusmerkit ovat edelleen käytössä. Missään muussa kielessä varhainen kirjoitettu kieli ei ole säilynyt näin pitkään.

”Ihminen, jolla ei ole toista jalkaa kuin polvitaipeeseen, toinenkin jalka on surkastunut. Ei toista kättä, ei kykyä puhua, ryömii kyljellään katua pitkin. Hän vetää perässään pientä vaunua, jossa on musiikkikone, jokasoittaa päivän iskelmät. Jalkataipeeseen on solmittu naru, jonka päässä vaunu on kiinni. Ainoalla ehjällä raajallaan, kädellään, hän työntää peltipurkkia edellä ja vetää kehoaan eteenpäin. Purkki on toisten ihmisten armeliaisuutta, armeliaisuuden jumalatar Guaynin viestiä varten, mutta kaikki ihmiset kulkevat ohi.”

 

Kirjoittajasta:

Eero Markuksela on ensimmäinen taiteilija Suomessa, joka on laajasti perehtynyt kiinalaisen tussimaalauksen traditioon, jossa kuva ja kirjoitettu kieli rinnastuvat. Kiinassa työskentely on vienyt hänet monien yllättävien ja käänteitä täynnä olevien tilanteiden ja merkitysten ääreen.