Koulupsykologin työ on koulussa

Koulupsykologin yhteisöllinen työ arjessa tukee lasten ja nuorten hyvinvointia

Koulupsykologin työn ydintä on yhteisöllinen koko kouluyhteisöön kohdistuva työ. Kun yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö onnistuu, inhimillinen kärsimys vähenee ja korjaavaa yksilötyötä tarvitaan vähemmän. Yhteisöllistä työtä on esimerkiksi kiusaamista, syrjäytymistä ja koulupudokkuutta ehkäisevä työ sekä mielenterveyden, koulumotivaation ja jaksamisen edistäminen. Opiskeluhuoltolaki määrittelee yhteisöllisen työn opiskeluhuollon painopisteeksi. Tällä hetkellä koulupsykologit pystyvät tekemään yhteisötyötä lähes kaksinkertaisesti silloin, kun opiskeluhuolto on sivistystoimen eikä sote-toimialan alla (Psykologiliitto 2020). 

Hallituksen esitys ei kuitenkaan huomioi lainkaan yhteisöllistä työtä. Esityksessä ei ole perusteltu, miten yhteisöllinen opiskeluhuoltotyö turvattaisiin. Opiskeluhuollon johtaminen ja kehittäminen ei onnistu, jos psykologien ja kuraattorien hallinto ja johto siirretään sote-maakuntiin, mutta koulut ja oppilaitokset - eli heidän työpaikkansa – jäävät peruskuntiin. Pian voimaan tuleva oppivelvollisuusuudistus korostaa entisestään koulujen, oppilaitosten ja kuntien roolia koulunkäynnin ja opiskelun tukemisessa. Yhteisöllinen työ edellyttää koulun arjen reunaehtojen ymmärtämistä sekä luottamussuhteita koulun henkilöstöön ja johtoon. Sote-maakunnassa ei ole tietoa koulujen tarpeista ja tilanteista. 

Koulupsykologin paikka on koulussa tai oppilaitoksessa

Hallituksen esityksessä määritellään, että opiskeluhuollon psykologien ja kuraattorien työtila voisi olla muuallakin kuin koulussa. Koulupsykologin työ on kuitenkin erottamattomasti koululla, joten työtilan on oltava koulussa tai oppilaitoksessa. 

Jos työtila on missään muualla, vaikeutuisi lasten ja nuorten pääsy psykologin luo. Koulupsykologien asiakkaissa on myös esikouluikäisiä, joiden ei ole mahdollista kulkea itsenäisesti.  Opettajien ja muun koulun henkilöstön olisi myös vaikeampi päästä tapaamisiin. Valtaosa opiskeluhuollon yhteistyöstä tapahtuu välitunneilla opettajainhuoneessa, jonne psykologi tai kuraattori ei ehdi tulla, jos työtila ei ole koulussa. Tällöin hän ei toimi mukana koulun arjessa eikä näy käytävillä tai ruokalassa ja jää näin vieraaksi oppilaille, opettajille ja perheille.

Siirto ei tuo lisää psykologeja

Opiskeluhuoltotyön keskeinen ongelma on useiden satojen työntekijöiden vaje. Vaje johtuu suurimmaksi oskasi siitä, että kunnat eivät ole palkanneet psykologeja riittävästi. Tämä ei korjaannu siirrolla sote-maakuntaan. Päinvastoin on vaarana, että psykologien työpanos valuu sote-maakunnan tarpeisiin. Sote-palveluihin käytetty psykologin aika on pois kouluilta ja oppilaitoksilta sekä sivistystoimen suunnittelu- ja kehittämistyöstä. Näin koulupsykologin työn painopiste siirtyy edistävästä ja ehkäisevästä työstä ongelmien korjaamiseen ja koulun hyvinvointityön mahdollisuudet hukataan. 

Koulupsykologien ja kuraattorien siirto hyvinvointialueille on peruttava. Siirron sijaan psykologi ja kuraattori voisivat jatkossa tehdä kirjauksensa hyvinvointialueen rekisteriin ja tietojärjestelmään. Näin tiedonsiirrossa hyvinvointialueille ei olisi ongelmia. Psykologien ja kuraattorien monialainen yhteistyö koulusta sote-maakuntaan onnistuu jatkossakin myös hallintorajan yli, eikä ole tarpeen siirrolla vaarantaa psykologin ja kuraattorin mahdollisuuksia tehdä vaikuttavaa työtä osana kouluyhteisöä. 

Lue sivistysvaliokunnalle annettu lausunto