Tutkimus osoittaa ADHD diagnoosin saaneiden aikuisten ja heidän lastensa suojaavan itseään monimutkaisten strategioiden avulla

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön, ADHD:n oireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. ADHD koskee myös aikuisia, joilla on omia lapsia, mutta diagnoosin saaneiden aikuisten ja heidän lastensa kiintymyssuhdestrategioista ja vuorovaikutuksesta tiedetään kuitenkin hyvin vähän.

Milla Syrjänen on väitöskirjassaan tarkastellut ADHD diagnoosin saaneiden aikuisten itseä suojaavia kiintymyssuhdestrategioita, trauma- ja menetyskokemuksia sekä vanhempien sensitiivisyyttä lapsensa signaaleille. Syrjänen tutkii myös lasten sopeutumista lisääviä strategioita. 

Väitöskirjan aineisto on koottu yhteistyössä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan psykiatrian klinikan kanssa. Ensimmäiseen osatutkimukseen osallistui yhdeksän ADHD-diagnoosin saanutta aikuista. Toiseen ja kolmanteen osatutkimukseen osallistui kuusi ADHD-diagnoosin saanutta vanhempaa alle 3-vuotiaan lapsensa kanssa. Näistä vanhemmista yksi osallistui tutkimukseen molemman lapsensa kanssa.

Väitöskirjan yleisenä teoreettisena viitekehyksenä on kiintymyssuhdeteoria.

− Kiintymys­suhteella tarkoitetaan vahvaa ja pysyvää tunnesidettä henkilöihin, joilta lapsi hakee suojaa ja lohtua vaaran uhatessa, lapsen itsensä suojaamiseen kehittämää strategiaa ja näiden strategioiden taustalla olevaa tunnesuhteita koskevaa tiedonkäsittelyä, Syrjänen kertoo.

Itseä suojaavat monimutkaiset strategiat

Syrjänen tunnisti tutkimukseen osallistuneiden ADHD diagnoosin saaneiden aikuisten ja heidän lastensa itseä suojaavat, joskus hyvinkin monimutkaiset ja vaihtelevat strategiat. Vanhempien sensitiivisyys lapsensa ilmaisemille tarpeilla oli yhteydessä heidän kiintymyssuhdestrategiaansa.

Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että vanhempien omat trauma- ja menetyskokemukset heikentävät heidän hienovaraisia keinojaan auttaa lapsiaan tunnetilojensa säätelyssä.

− Tästä seuraa, että on tilanteita, joissa vanhempi ei ole lapselle saatavilla tai avoin lapsen kommunikaatioyrityksille. Vanhempi saattaa esimerkiksi olla oman voimakkaan tunnetilansa vietävänä ja reagoida lapsen tarpeisiin vähemmän ennakoitavilla tavoilla. Toisaalta vanhempi saattaa olla ilmeetön ja hiljainen ja vastata lapsen kommunikaatioyrityksiin vain vähän. Molemmissa tilanteissa lapsen on käytettävä monimutkaisia itseä suojaavia strategioita turvatakseen vanhem­pansa saatavilla olo, Syrjänen kuvailee.

Vanhempien itseä suojaavat kiintymyssuhdestrategiat voitiin luokitella kolmeksi eriasteisen – matalan, keskitason ja korkean - riskin ryhmäksi Patricia Crittendenin Dynamic Maturational Model (DMM) -mallin mukaisesti. Tätä tuloksia tiivistävää, itseä suojaaviin kiintymyssuhdestrategioihin ja tunnesuhteita koskevan tiedonkäsittelyn vääristymiseen pohjautuvaa luokittelua voidaan hyödyntää varhaisten riskien tunnistamisessa ja perheinterventioissa.

Milla Syrjänen väittelee Helsingin yliopiston kasvatustieteellisessä tiedekunnassa 16.4. klo 12 erityispedagogiikan alaan kuuluvasta aiheesta Adults with ADHD and their children – A multiple-case study of attachment: Self-protective strategies of parents with ADHD and their children as mediated by sensitivity 

Väitöstä voi seurata Zoom-sovelluksen välityksellä.

Milla Syrjänen työskentelee erityisopettajana Vantaalla jalkautuvassa etapissa ja on aiemmin työskennellyt psykiatrisena sairaanhoitajana Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa.