92 ääntä lastensuojelusta - Kuntaliiton erillisselvitys pitkittyneen koronapandemian vaikutuksista lastensuojeluun

Kuntaliiton lastensuojeluverkostolle lähetettiin huhtikuussa 2021 lyhyt kysely, jossa tiedusteltiin, minkä verran ja millä tavalla pitkittynyt koronapandemia on vaikuttanut lastensuojelun henkilöstöön, palveluihin ja yhteistyöhön perheiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa.

Vastauksia saatiin 92 kpl seitsemästä kunnasta: Helsinki, Kemi, Kuopio, Oulu, Pello, Rovaniemi, Vantaa sekä neljästä kuntayhtymästä: Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote), Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä (Keusote), Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Siun sote), Ylä-Savon SOTE-kuntayhtymä.

Vastaajat olivat lastensuojelussa työskenteleviä ammattilaisia, kuten sosiaalityöntekijöitä, sosiaaliohjaajia ja perhetyöntekijöitä.

Lastensuojelutyötä ”koronan varjossa”- väsymystä ilmassa työntekijöillä ja asiakkailla

Huoli koronatartunnoista kosketti asiakkaita, lastensuojelun työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita. Tämä vaikutti kaikkeen tekemiseen ja toimintaan palvelujärjestelmässä. Vaikutukset vaihtelivat eri alueilla, kuten vaihteli koronaepidemian kulkukin. Työntekijöiden huoli omasta, läheisten ja asiakkaiden terveydestä toi työhön lisäkuormitusta. Etätyön lisäksi lastensuojelussa on tehty lähityötä koko pandemian ajan.

Sairastumiset, altistumiset ja karanteenit koskivat sekä asiakkaita, työntekijöitä, että yhteistyökumppaneita. Tämän takia peruuntui paljon suunniteltua työtä ja tapaamisia. Palveluntarpeen arviointeihin ja kuntoutuksiin tuli pitkiäkin katkoksia sekä maskien käyttö ja turvavälien pitäminen aiheuttivat huolta ja väsymystä. Lastensuojelussa ihmetytti myös se, että sen ammattilaisia ei rokotettu ensimmäisten joukossa, vaikka he toimivatkin kriittisissä sosiaalihuollon tehtävissä.

Digiloikka lastensuojelussa tapahtui nopeasti

Etätyöskentely ja etätapaamiset tulivat nopeasti lastensuojelun työkalupakkiin. Etätyö merkitsi työntekijöille työajan tehokkaampaa käyttöä, matka-aikojen vähenemistä, kirjallisten työn tekemistä kotona. Neuvotteluja voitiin järjestää nopeastikin etäyhteyksin yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa. Tämä kuitenkin lisäsi myös yksin työskentelyn tunnetta ja vähensi kollegiaalista tukea työkaverilta.

Muutos etätyöskentelyyn oli koronaepidemian vuoksi niin nopea, että ei ehditty eikä pystytty arvioimaan sitä, keille asiakkaille etätapaamiset soveltuvat. Kaikkea asiakastyötä ei pystytä kenenkään asiakkaan kohdalla tekemään kokonaan etätyönä. Tulevaisuudessa on siis löydettävä asiakkaat, joille etätyöskentely sopii sekä tasapaino lähityön ja etätyöskentelyn välillä.

Ongelmaksi pandemian aikana muodostui myös asiakkaiden motivaatio lastensuojelun kanssa työskentelyyn. Osa asiakkaista pyrki välttelemään lastensuojelun palveluja sekä kotikäyntejä koronan varjolla. Samoin etätyöskentelyssä asioita saattoi jäädä piiloon, jotka olisi mahdollisesti havaittu kotikäynneillä.

Turvaverkkojen pettäminen aiheutti monien perheiden valumisen lastensuojelun asiakkuuteen

Perheille tärkeiden palveluiden, kuten työllisyys-, päihde- ja mielenterveyspalveluiden, muuttuminen etätoiminnaksi haurastutti turvaverkkoja. Myös koulunkäynnin ja harrastustoiminnan rajoittaminen heikensi perheiden asemaa. Tämän seurauksena lastensuojelun kuormitus nousi, kun tuen tarve perheissä nousi. Samanaikaisesti lastensuojelu kärsi henkilöstöpulasta sairastumisien ja karanteenien vuoksi.

Myös lastensuojelussa jouduttiin siirtämään henkilöstöään kriittisiin yksikköihin, kuten ympärivuorokautisiin lastensuojeluyksikköihin, mutta tämä ohensi avohuollon resursseja entisestään. Myös mielenterveyspalveluiden saatavuuden ongelmat lisäsivät lastensuojelun asiakkaita, kun oikeanlaista apua ei ollut tarjolla.

Kiireellisen työn määrä lastensuojelussa kasvoi ja työn suunnitelmallisuus heikkeni

Kiire- ja päivystysluonteisen työ lisääntyi koronapandemian aikana ja suunnitelmallisuuden toteuttaminen heikkeni. Erityisesti lastensuojeluilmoituksissa korostui kotiin jämähtäneet nuoret ja heidän vaikeutensa. Perheitä tuli palvelutarpeen arviointiin tilanteissa, joissa heille oli jo järjestettävä tukitoimia arvioinnin aikana.

Erityisen huolestuttavia olivat havainnot kiireellisten sijoitusten viivästymisistä, koska käytännössä ei ollut työntekijöitä tekemään näitä. Perheissä ilmenevä uupumus ja jaksamisen loppuminen kriisiytti perhetilanteita ja monenlaista apua oli järjestettävä perheille ja lapsille kiireellisenä. Vastauksista välittyy myös hyvin huolestuttavia uupumisen merkkejä ja toivottomuuden tunteita lastensuojelun työntekijöissä.

Pandemian vaikutukset eivät kuitenkaan ole kaikilla alueilla samanlaisia. Osassa vastauksissa välittyi se, että muutoksina ovat lähinnä olleet maskien käyttö ja etätapaamisten järjestäminen.

Avohuollon palveluvalikoima yksipuolistui ja sijaishuollon arki köyhtyi

Monet lastensuojelun avopalveluina toteutettavat palvelut, kuten ryhmätoiminnat, perhekahvilat, kuntoutustoiminta loppuivat tai muuttuivat etäpalveluiksi. Arviointityö ja vuorovaikutusta tukeva työskentely, jotka ovat lastensuojelun ydintä, osoittautuivat vaikeaksi etätyöskentelynä.

Mielenterveyspalveluiden entisestään ruuhkautuminen viivästytti tai sulki ulkopuolelle palveluita tarvitsevia asiakkaita. Osa vanhemmista putosi palveluiden ulkopuolelle ja tämä lisäsi lastensuojelun painetta.

Sijaishuollossa lasten ja vanhempien tapaamiset vähenivät rajoitusten ja sairastumisten vuoksi. Myös lasten ja sosiaalityöntekijöiden tapaamiset vähenivät sekä lasten kavereiden vierailut vähenivät tai loppuivat. Harrastustoiminnan loppuminen ja koulujen etätyöskentely köyhdytti sijoituspaikoissa asuvien lasten arkea. Tämä myös lisäsi lasten tunnetta yksinäisyydestä ja vähensi heidän sosiaalisia kontaktejansa sekä aiheutti ahdistusta. Samaan aikaan työntekijöiden sairastumiset ja sijaisten puute lisäsivät ongelmia entisestään.

Jälkihuollon asiakkaana olevilla nuorilla keskeytyi opintoja ja merkkejä lisääntyvästä päihteidenkäytöstä ilmeni

Etätyöhön siirtyminen toi joustavuutta jälkihuollon työhön. Osalle nuorista tämä sopii, mutta kaikkia nuoria etätyöskentely ei kuitenkaan palvele eikä etätapaaminen riitä. Toisen asteen opintoja on keskeytynyt, koska etäkoulun vaatimia voimavaroja ei ole nuorella ollut eikä tukea opintoihin ole riittävästi tarjolla.

Jälkihuollossa on huomioitu, että päihteiden käyttö on lisääntynyt sekä taloudesta ollaan huolissaan. Työllisyys- ja kuntoutuspalvelujen muuttuminen etäpalveluiksi tai niiden loppuminen on vaikeuttanut nuorten itsenäistymistä ja aikuisuuteen kasvamista.

Koronapandemia on koetellut lastensuojelua monin tavoin ja palveluvelkaa on kertynyt - Etätyö nähdään mahdollisuutena tulevaisuudessa

Koronapandemian vaikutukset lastensuojeluun ovat nähtävissä selvästi. Koronahuoliin liittyvä kuormitus, kiireellinen työ, viiveet palveluissa, henkilöstöresurssin vajeet ja muun palvelujärjestelmän osittainen sukeutuminen/etäpalveluksi muuttuminen on tuonut uusia asiakkuuksia lastensuojeluun. Asiakkaiden hyvinvoinnin heikkenemistä ja palvelujen piiristä tipahtamista on tapahtunut sekä avo-, sijais- että jälkihuollon asiakkailla. Osa ongelmista voi jäädä myös piiloon etätyöskentelyn vuoksi.

Lastensuojelussa oli jo ennen koronapandemiaa merkittävä työvoimavaje sosiaalityön osalta. Resurssi oheni entisestään, kun pandemianaikaiset karanteenit ja sairastamiset vähensivät käytössä olevaa resurssia. Yksintyöskentely lisääntyi ja jaksaminen on ollut koetuksella.

Lastensuojelussa toivotaan, että pandemian takia aloitettu etätyöskentely tulisi olemaan osa lastensuojelun työtä pandemian jälkeenkin. Pandemia pakotti lastensuojelun ottamaan äkkiä etätyövälineet käyttöön, ja kokemusta hyvistä toimintatavoista on kertynyt. Toimivan etätyön kehittäminen vaikuttaisi parantavasti työhyvinvointiin ja jaksamiseen, jotka ovat nyt koetuksella.

Lastensuojelussa työskentelevät ammattilaiset tarvitsevat nyt vankkaa työhyvinvoinnin tukea. Heidän asiakkaansa tarvitsevat laadukasta ja oikea-aikaista tukea ja palveluja. Resurssivajetta olisi pyrittävä vähentämään olennaisesti, mielellään poistamaan kokonaan. Palveluvelka on odottamassa oven takana ja palveluista tippuneet asiakkaat on saatava takaisin avun ja tuen piiriin, koulupudokkaat takaisin perusopetukseen ja toiselle asteelle. Jos tässä ei onnistuta, on riski syrjäytymiskehityksen voimistumisesta. Tämä työ ei toki ole pelkästään lastensuojelun tehtävä, mutta sillä on siinä työssä tärkeä tehtävä.