Väitös 11.9.2021: Artefaktin ongelma johti uuteen tapaan ajatella aineellista ja ruumiillista (Hassinen)

– Esineet ovat kanssamme maailmassa, Hassinen taustoittaa. – Mitä enemmän erilaiset aineellisuudet ovat lisääntyneet ympäristössämme, sitä vaikeampi monelle on käsittää, etteivät ne silti voi olla ajattelumme jatketta. Eivät, vaikka ne olisivat kuinka ’älykkäitä’ ja vaikka uppoutuisimme niiden yhteyteen kuinka syvästi.

Väitöskirjassaan Hassinen kritisoi modernin kulttuuria ”konstituutioharhasta”, jossa ihmistekoinen nähdään aina tiedettynä.

– Erehdymme perustavanlaatuisesti, kun kuvittelemme tietävämme meitä ympäröivien artefaktien todellisen olemuksen vain siksi, että ne ovat omaa tekoamme. Artefaktit ovat pitkälle muokattua luontoa, mutta emme hevillä kysy, mikä on artefaktin luonto, Hassinen pohtii.

Häiriöt aineellisessa ympäristössä tulkitaan vain tiedollisina ongelmina, vaikka nämä häiriöt saattavat kertoa joskus paljon enemmän aineellisesta ja luonnosta kuin niitä itseensä samastava tiedollinen.

Vaikka väitöskirjassa kritisoidaan aineellisuuden yksinkertaista samastamista ajatteluun, Hassinen näkee ajattelun nousevan nimenomaan aineellisesta.

– Ruumiillisina olentoina näemme aineellisen unta, jossa emme enää tai emme ihan vielä ajattele. Ajattelu ja kieli ovat heräämisiä aineellis-ruumiillisesta immersiosta, josta oliot alkavat viitata meihin ennen kuin me niihin, kun alamme ajatella.

Hassinen näkeekin ajattelun deferentiaalisena eikä referentiaalisena tapahtumana suhteessa aineelliseen maailmaan. Mutta ajattelun lopputulemat yritetään nähdä jatkuvuutena samastamalla ne niiden avulla muokattuun maailmaan.

– Meillä voi olla hienoja ajatuksellisia rakenteita ja systeemejä, jotka eivät ajattelun tapahtumana kestä yhden mielessä pysymisen vertaa, ja jotka on palautettava mieleen muokkaamastamme aineellisesta.

Artefakti ja ekologinen kriisi

Tutkimuksessaan Hassinen viittaa muun muassa Theodor Adornoon, Jean-Luc Nancyyn, Maurice Merleau-Pontyyn, Gilles Deleuzeen ja Jane Bennettiin.

Kulttuurintutkimuksen oppiaineeseen sijoittuva väitös pureutuu ajan käsitteeseen suhteessa kelloartefaktiin. Työ sisältää myös dataismin, sosiaalisen konstruktivismin ja luonnontieteiden itseymmärryksen puutteen kritiikkiä. Lopussa tutkimuksen lähtökohdista avautuu näkymä laajemmalle: sosiaaliseen, yhteiskuntaan ja järjestelmän poliittiseen kriisiin.

– Artefaktin käsite ei ole klassinen, vaan suhteellisen nuori. Sivuutammeko sen painon itsestäänselvyytenä, kuten filosofi Martin Heideggerin käänteentekevän havainnon mukaan oli käynyt ikivanhalle olemisen käsitteelle? Saako tiedolliseen idealisoitu artefakti meidät kuluttamaan aineellista luontoa symboliseksi typistettynä? Hassinen kysyy.

– Artefaktin käsite ei ole kriisiytynyt ekologisen kriisin myötä. Onko se siis osallisena ekologisessa kriisissä?

FM Pekka Hassisen nykykulttuurin tutkimuksen väitöskirjan "Ero ja immersio. Tutkimus artefaktin ongelmasta ja aineellisen ja käsitteellisen välisistä suhteista" tarkastustilaisuus järjestetään lauantaina 11.9. kello 12 alkaen Jyväskylän yliopiston Vanhassa juhlasalissa S212 sekä verkkovälitteisesti. Vastaväittäjänä toimii dosentti, FT Antti Salminen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena professori emerita Annika Waenerberg (Jyväskylän yliopisto). Väitöstilaisuuden kieli on suomi.

Yleisö voi seurata väitöstä yliopiston Vanhassa juhlasalissa tai etäyhteydellä linkin kautta:
https://r.jyu.fi/dissertation-hassinen-110921

Lisätietoja:

Pekka Hassinen, pekka.hassinen@jyu.fi, puh. 050 365 3818

Tutkimus on toistaiseksi saatavana vain painettuna: Hassinen, Pekka. Ero ja immersio. Tutkimus artefaktin ongelmasta ja aineellisen ja käsitteellisen välisistä suhteista. Jyväskylä: Nykykulttuuri, 2021. 508 s. Hinta: 30€.

Teoreettiseen tutkimukseen on tutkimuksellisista syistä hyväksytty liitteeksi laajahko katkelma Hassisen vuonna 2020 ilmestyneestä romaanista Pakoranta (Warelia), jossa hän käsittelee sanataiteellisin keinoin artefaktin ongelmaa.