Savonia-palkitun Heidi Jaatisen sukuromaani kuvaa isäntä- ja palvelusväen yhteiseloa karikkoineen ja suvantoineen sisällissodan jälkeisessä Suomessa

Suvannon henkilögalleria on laaja. Kosken nuori emäntä Stiina yrittää lunastaa paikkaansa jättiläismäisen Tuuren toisena vaimona. Keskellä menneiden päivien hulvattomuutta talossa nousee isoon rooliin vallanhimoinen piika Tilda. Hänen helmoissaan kasvaneelle Paavo-pojalle tarjoutuu suojeluskunnan aluepäällikön paikka, mutta pölvästin isän talossa on vaikeaa olla radikaali eikä talo helpolla päästä otteestaan. Suuri maailma tulee kuitenkin lähemmäs Savoa, vilahtaapa aina niin hurmaavassa Runnin kylpylässä itse Mannerheimkin.

"Stiina astui lähemmäksi koskea ja tunsi veden pirskoutuvan säärilleen. Huojentuneena siitä, että sai vain olla, hän painoi huulia yhteen, kunnes tunsi höltyvänsä. Leuka putosi ja kädet herposivat. Hän salli itselleen irti päästämisen ja kallistui katsomaan veden kuohuntaa, kunnes kääntyi ja vastasi katseellaan Tildan hymyyn. Kuinka monesti ennenkin hän oli ajatellut, että naisten kesken oli helpompaa. Koskella hän pärjäsi nimenomaan siksi, että siellä olivat piiat kuin sisaret.
– Miehet ovat niin vaikeita, liki mahdottomia pitää hyppysissä, Stiina huomasi sanovansa."

“Suvanto-romaanissa naisten vallanhalu kukistetaan vuoteessa, kirkonraitilla ja saarnastuolista”, Heidi Jaatinen toteaa. Ilman perhettä lomaillessaan Stiinan aviomies Tuure pohtii varpaat Terijoen hiekassa:
"Miten harmillista, ettei naisilla ole kykyä matkustaa. Että he juuttuvat sillä tavoin, ettei heillä tarvetta hullaantua, tempautua irti. Hukata nyt merellisyys patoihin ja peelareihin!"

Jaatisen edellisestä, Koski-romaanista sanottua:
”väkevä savolainen sukutarina, jossa ei pureta vain yhden suvun tai kylän, vaan samalla koko kansakunnankin traumoja Suomen itsenäistymisestä lähtien. Upealla kielellä kirjoitettu löytöretki menneeseen, sen arkeen ja ihmismieleen.”
– Savonia-palkintoraadin perusteluista

Heidi Jaatinen (s. 1968) on kiuruvetinen kirjailija, joka on työskennellyt opettajana, toimittajana, emäntänä ja ohjannut perustamassaan harrastajateatterissa. Häneltä on ilmestynyt romaanit Ei saa katsoa aurinkoon (2010), Jono (2011), Finlandia-ehdokkaana ollut Kaksi viatonta päivää (2014), Savonia-palkinnon saanut Koski (2018) ja Suvanto (2021).

Heidi Jaatinen: Suvanto
776 sivua
äänikirja ilmestyy 18.10., lukija Erja Manto