Kutsu: Tervetuloa Linné ja pieni pala paratiisia -näyttelyn ennakkoesittelyyn keskiviikkona 16.2.2022 klo 14-15. Sinebrychoffin taidemuseoon, Bulevardi 40.

Linné ja pieni pala paratiisia -näyttelyn lähtökohtina ovat puutarha sekä kukat maalaustaiteessa. Suomen puutarhahistorian alkuvaihe liittyy luonnontieteilijöihin Pehr Kalmiin (1716-1779) ja hänen opettajaansa Carl von Linnéhen (1707-1778). Ajan puutarhataiteen kytkös kasvitieteelliseen tutkimukseen oli vahva. Harvinaiset kasvit olivat puutarhurin ylpeyden aihe. Kukkien rooli maalaustaiteessa symbolina tai ornamenttina kehittyi 1600-luvulla varsinaiseksi kasvimuotokuvaksi, kukka-asetelma syntyi. Kuvista tuli myös tärkeä osa luonnontutkimusta ja sen havainnollistamista. Kukkamaalaukseen erikoistuneet taiteilijat – huomattava osa heistä naisia – jättivät myös jälkensä kasvitieteellisiin julkaisuihin.

Carl von Linné
Suomen puutarhahistorian alkuvaiheet liittyvät erityisesti kahteen luonnontieteilijään Carl von Linnéhen ja hänen oppilaaseensa Pehr Kalmiin. Linnén läpimurtoteos Systema Naturae julkaistiin Leidenissä vuonna 1735. Teoksessa Linné esitti ensimmäisen kerran luokittelujärjestelmänsä, joka kohotti hänet kansainväliseen maineeseen. Järjestelmässä ryhmitellään eläimet, kasvit ja mineraalit luokkiin, lahkoihin, sukuihin ja lajeihin ja annetaan jokaiselle tieteellinen latinankielinen nimi. Systema Naturaen foliokokoista ensimmäistä painosta seurasi ajan myötä lukuisia uusia painoksia, jotka kasvoivat alkuperäisistä neljästätoista sivusta paksuiksi opuksiksi.

Kasvitiede oli osa lääketiedettä Linnén aikana. Vuonna 1741 Linné otti vastaan lääketieteen professorin viran Uppsalan yliopistossa ja sai vastuulleen myös kaupungin kasvitieteellisen puutarhan. Puutarhan symmetriseen keskiosaan suunniteltiin istutukset Systema Naturaessa esitetyn uuden luokittelun mukaisesti. Puutarha toimi opetustarkoituksessa elävänä oppikirjana. Symmetrisesti järjestetty puutarha korosti myös Jumalan luomistyön kauneutta järjestyksellään ja vertauskuvallisuudellaan. Suomessa Turun Akatemian uusi ja laajempi puutarha toteutettiin 1759 alkaen Linnén oppipojan Pehr Kalmin (1716-1779) johdolla. Uppsalan yliopiston kasvitieteellinen puutarha toimi esimerkkinä.

Linnén ensimmäinen Ruotsin kasviston esittely ei ollut runsaasti kuvitettu laitos. Siinä on vain yksi ainoa kasvikuva: Linnaea borealis eli vanamo, kirjailijan lempikukka. Linné oli löytänyt tämän herkän kasvin matkallaan Ruotsin Lappiin vuonna 1732 ja ihastunut siihen oitis. Lajikuvauksessaan hän mainitsee, että se on vaatimaton, vähäpätöinen ja huomaamaton ja että se kukkii vain vähän aikaa – näiden ominaisuuksien hän katsoi kuvaavan myös itseään. Jo varhaisessa vaiheessa Linné ilmeisesti leikitteli ajatuksella, että antaisi kasville oman nimensä. Virallisesti nimen Linnaea otti käyttöön vuonna 1737 alankomaalainen lääkäri ja kasvitieteilijä Johann Friedrich Gronovius, epäilemättä neuvoteltuaan ensin Linnén kanssa. Gronovius oli yksi Linnén alankomaalaisista avustajista ja mesenaateista ja oli muutamaa vuotta aikaisemmin auttanut Systema Naturaen julkaisemisessa. Vähän myöhemmin, vuonna 1753, Linné lisäsi nimeen latinankielisen lajimäärityksen borealis, joka viittaa kasvin pohjoiseen esiintymisalueeseen, ja Linnaea borealisista tulikin nopeasti hänen kaikkialla esiintyvä tavaramerkkinsä. Kun hänet vuonna 1757 aateloitiin, hän otti vaakunaansa vanamon kuvan.

Kukka-asetelmat
Puutarhan kasvit ja etenkin kukat ovat saaneet kuvataiteissa selvästi suuremman huomion kuin itse puutarha. Ne lukeutuvat varhaisimpiin ja tärkeimpiin kuva-aiheisiin. Kasvien kuvaustraditio ulottuu ornamentaalisesta esittämisestä ja symbolimerkityksistä yksityiskohtaisten kasvimuotokuvien maalaamiseen. 1500-luvun lopun kukka-asetelman myötä siitä muodostui itsenäinen kuva-aihe. Kukkien tai hyönteisten esittäminen asetelmissa oli yleensä yhtä tarkkaa kuin tieteellisissä kuvauksissa. Kukka-asetelma on kuitenkin aina yhdistelmä. Maalaustaide mahdollistaa sen mihin luonto ei kykene – asetelmien kukkakimpuissa voitiin yhdistellä aivan eri vuodenaikoina kukkivia kukkia.

Halu ikuistaa luonnon nopeasti muuttuva ja häviävä kauneus näyttäytyi eurooppalaisessa kuvataiteessa etenkin kukka-aiheiden yleisyytenä. Puutarhojen omistajat teetättivät 1500-1700-luvuilla kallisarvoisia kukkamuotokuvien kokoelmia, florilegium-albumeja. Albumiin kuvitettiin kyseisen puutarhan kasviaarteet, puutarhan mikrokosmos, hiukan vastaavasti kuin saman aikakauden suositut kuriositeettikabinetit pyrkivät kuvaamaan koko maailmaa. Kuvituksissa yhdistyivät taiteellinen kunnianhimo ja kasvava tieteellinen täsmällisyys.

Kasvien tarkka esittäminen vaatii taiteellisten valmiuksien lisäksi erityistä kuvattavan aiheen tuntemusta. Usean aiheeseen erikoistuneen taidemaalarin elämäkerrassa kerrotaan taiteilijan innostuksesta kasvitieteeseen. Näin oli varsinkin Rachel Ruyschin kohdalla. Hän sai varhain kosketusta kasvistoon isänsä kautta. Frederik Ruysch (1638-1731) toimi Amsterdamissa anatomian ja botaniikan professorina sekä kaupungin kasvitieteellisen puutarhan ensimmäisenä johtajana. Lahjakas Rachel Ruysch aloitti 15-vuotiaana asetelma-maalarin opinnot. Hänen uransa oli pitkä ja tuotantonsa kansainvälisesti erittäin arvostettu. Aikalaiset olivat valmiita maksamaan suurempia summia hänen teoksistaan kuin Rembrandtin maalauksista. Vuodesta 1708 lähtien hän toimii myös Düsseldorfin vaaliruhtinaan Johann Wilhelm von der Pfalzin hovitaiteilijana.

Puutarhat Bulevardilla
Puutarhojen rakentamisesta tuli varsinainen muoti-ilmiö Helsingissä uuden pääkaupungin laajentamistöiden myötä. Arkkitehti Carl Ludvig Engel (1778-1840) lukeutui edelläkävijöihin. Hän rakennutti itselleen puutarhan ja talon Bulevardille 1826-28. Kivenheiton päähän, Sinebrychoffin panimon läheisyyteen, rakennettiin vuonna 1823 puinen asuin- ja konttoritalo, johon kuului myös puutarha. Uusi edustava päärakennus eli nykyinen museo valmistui 1842. Kokonaisuuteen kuului myös muotopuutarha, joka tarjosi kauniin näköalan etenkin yläkerroksen asuinhuoneiden ikkunoista. Laajaa tonttialuetta muovattiin yleisölle avoimeksi puistoksi.

Talo ja puutarha olivat perinteisen käsityksen mukaan naisten toimintaympäristöä. Anna Sinebrychoff oli myös innokas puutarhaihminen. Hän osallistui vuonna 1875 Suomen puutarhayhdistyksen perustamiseen. Sinebrychoffin kasvihuoneissa kasvatetuilla palmuilla, ruusuilla ja muilla kukilla koristeltiin puutarha ja asuintalon hienot huoneet. Kaupunkiporvaristolle ja yläluokalle kävelyhetket olivat eurooppalaisen esikuvan mukaisesti suosittua ajanvietettä 1800-luvulla.

Näyttelyn julkaisu:
Linné ja pieni pala paratiisia| Linnaeus and Glimpses of Paradise.
Toim. Claudia de Brün ja Kirsi Eskelinen

Teosten lainaajat:
Nationalmuseum ja Hallwylska Museet, Tukholma
Gustavianum, Uppsala University Museum ja Linnaeus Museum, Uppsala
Statens Museum for Kunst, Kööpenhamina
Hamburger Kunsthalle, Hampuri
Museum Boijmans Van Beuningen, Rotterdam
Helsingin Yliopistomuseo
Kansalliskirjasto
Turun taidemuseo

Tiedotus ja markkinointi:
Markkinointi- ja yritysyhteistyöasiantuntija
Eija Pekkanen, p. 294 500 462
Eija.Pekkanen@siff.fi

Lehdistökuvat:
https://press.sinebrychoffintaidemuseo.fi/media/linne-ja-pieni-pala-paratiisia/

Pääsymaksu: 16 € / 14€ / Museokortti / alle 18-v. maksutta
Avoinna: ti, to, pe 11-18, ke 11-20, la, su 10-17, ma suljettu
Opastilaukset: myynti@kansallisgalleria.fi

Yhteystiedot: Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40, 00120 Helsinki
+358 (0)294 500 460, www.siff.fi