Endokrinologit kehottavat: terveydenhuollon on vihdoin tartuttava lihavuuteen kroonisena sairautena

Useat tieteelliset tutkimukset ovat vahvistaneet, että lihavuus on krooninen endokriininen sairaus. Silloin elimistö on laaja-alaisessa hormonaalisessa aineenvaihdunnan häiriössä ja kierteessä, jossa lihominen ja sen haittavaikutukset hoitamattomina etenevät ja pahenevat.

”Emme edelleenkään hoida lihavuutta sairautena. Suomessa on lihavuuden tautiluokitus, tehdään lihavuusleikkauksia ja Kela tukee lihavuuden lääkehoitoa, mutta ne eivät riitä. Tarvitaan asenteen muutos”, endokrinologian erikoislääkäri Eeva Ryhänen sanoo.

”Kun lihavuus tunnustetaan sairaudeksi, yhteiskunta tunnistaa avun tarpeen, ja lihavuutta sairastavilla on mahdollisuus hakeutua terveydenhuollon piiriin. Tällöin terveydenhuolto on velvoitettu hoitamaan ja auttamaan heitä”, professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen kertoo.

Suomen työikäisistä yli miljoona on lihavia, ylipainoisia on kaikista suomalaisista yli puolet ja lapsista 200 000.

Lihavuuden hoito jäänyt puolitiehen

HUSissa on jo pitkään tunnistettu lihavuuden aiheuttamat ongelmat ja pyritty hakemaan niihin ratkaisuja, kuten digitaalisia hoitopolkuja. Erikoissairaanhoidon keinot eivät kuitenkaan yksin riitä hoitamaan lihavuutta ja sen aiheuttamia lisäsairauksia.

Sairausmäärittelyn seurauksena lihavuutta on hoidettava sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa ja huolehdittava lihavuuden hoidon resursseista.

”Perusterveydenhuollolla on suuri vastuu lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa, mutta siellä lihavuuden hoidon vähiä resursseja on korona-aikana siitä on jouduttu nipistämään entisestään. Perusterveydenhuollossa painonhallintaryhmät eivät ole päässeet kokoontumaan ja erikoissairaanhoidossa lihavuusleikkauksia on jouduttu perumaan”, Kirsi Pietiläinen kertoo.

Lihavuutta hoidettava kroonisena endokriinisenä sairautena

Endokriiniseksi sairaudeksi lihavuuden tekee useita eri hormoneja tuottavan rasvakudoksen aktiivinen toiminta, joka vaikuttaa useaan eri elinjärjestelmään, kuten maksaan, haimaan ja sukuelimiin. Siten lihavuus lisää huomattavasti diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien, hedelmättömyyden ja tuki- ja liikuntaelinten sairauksia sekä vähentää elinajanodotetta. Lihavuus on myös syövän itsenäinen riskitekijä.

Lihavuuden aiheuttaman sairausriskit ja haitat korjautuvat painoa pudottamalla ja elintapoja muuttamalla. Lihavuuden hoitoon ja laihtumiseen eivät lyhyet interventiot riitä, vaan tarvitaan pitkäjänteistä terveydenhuollon ammattilaisen tukea.

Normaalipainoisen suolisto tuottaa syömisen jälkeen runsaasti suolistohormoneja, joiden avulla tieto kylläisyydestä saavuttaa aivot. Lihavuustilassa niitä erittyy vähemmän, joten aivot eivät saa yhtä hyvää signaalia kylläisyydestä. Tästä syystä tulee syötyä enemmän, mikä ylläpitää ja pahentaa lihavuusongelmaa.

”Laihduttaessa suolistohormonien määrä saattaa entisestään vähentyä. Tämä on yksi mekanismi, jonka avulla elimistö puolustaa ylipainoaan ja pyrkii estämään laihtumista. Näiden lihavuutta ylläpitävien mekanismien kumoaminen pyritään ottamaan huomioon hoitoa suunniteltaessa”, Pietiläinen kuvaa.

Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä
Lihavuutta lisäävät myös yhteiskunnalliset ja sosiaaliset tekijät, kuten lainsäädäntö, kaupunkisuunnittelu ja verotus. Lihavuuden ehkäisyyn tarvitaan siis myös terveellisiin elintapoihin kannustavia yhteiskunnallisia ja poliittisia päätöksiä.

Lihavuus on maailmanlaajuinen terveysongelma, joten Euroopan Endokrinologiyhdistys (European Society of Endocrinology, ESE) on julkistanut teesit lihavuusongelman korjaamiseksi.

EU:n ja Euroopan eri maiden hallitusten tulee välittömästi mm.
- luokitella lihavuus sairaudeksi kaikissa Euroopan maissa.
- asennoitua lihavuuteen kroonisena, etenevänä sairautena.
- tunnustaa hormonien keskeinen merkitys ylipainossa ja lihavuudessa.
- varata riittävät resurssit lihavuuden ennaltaehkäisemiseen, hoitoon ja tukemaan lihavien arkea.
- kehittää lihavuuden ennaltaehkäisyyn tähtäävä suunnitelma ja löytää ratkaisuja.

Lisätietoa:
HUS Vatsakeskus
endokrinologian erikoislääkäri Eeva Ryhänen, eeva.ryhanen@hus.fi, p. 040 573 7889
professori, ylilääkäri Kirsi Pietiläinen, kirsi.pietilainen@helsinki.fi, p. 050 599 2295
dosentti, endokrinologian ylilääkäri Camilla Schalin-Jäntti, camilla.schalin-jantti@hus.fi,
p. 050 513 0445

Painonhallintatalo.fi
Lihavuuden Käypä hoito -suositus 
Euroopan Endokrinologiyhdistyksen kannanotto 

Endokriiniset sairaudet ovat lisääntyneet nopeasti kaikissa maissa. Ne ovat hormoniperäisiä sairauksia, jotka muuttuvat hoitamattomina yhä monimutkaisimmiksi ja kuormittavimmiksi. Yleistyviä endokriinisiä sairauksia ovat mm. lihavuus, endokriiniset syövät, useat harvinaissairaudet, diabetes, kilpirauhassairaudet sekä ympäristökemikaalien aiheuttamat häiriöt.