Yhdessä lukeminen ennustaa lapsen lukutaitoa

Tutkimustulokset suomalaisnuorten heikentyneestä lukutaidosta ovat puhututtaneet ja herättävät huolta sekä hämmennystä. Moni vanhempi kysyykin, kuinka oman lapsen lukutaitoa voi tukea. Tuore tutkimus osoittaa lukutaidon kumpuavan osaltaan jo varhaislapsuuden kokemuksista, kuten siitä, kuinka usein lapsen kanssa luetaan yhdessä.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa seurattiin samoja lapsia 2-vuotiaasta 15-vuotiaiksi. Vuosien mittaa tutkijat seurasivat lasten sanavaraston laajuutta, kirjainten nimien ja äänteiden oppimista sekä lukutaitoa. Lasten vanhemmat kertoivat kyselylomakkeella kodin lukuympäristöstä ja lasten lukuinnosta.

Kielelliset taidot kehittyvät vuorovaikutuksessa

Pohja lukutaidolle alkaa kehittyä jo vuosia ennen kouluunmenoa, esimerkiksi kielellisen kehityksen kautta, sillä pohjimmiltaan lukutaidossa on kyse puhekielen ja kirjoitetun kielen merkkien sujuvasta yhteensovittamisesta. Tärkeä tekijä kielellisten taitojen kehittymisessä ennen kouluikää on lapsen vuorovaikutus vanhempien kanssa.

Kodin lukuympäristö vaikuttaa lukutaitoon ainakin kolmella eri tavalla. Ensinnäkin kirjojen lukeminen lasten kanssa tukee lasten kielellistä kehitystä ja motivaatiota omaehtoiseen lukemiseen, jotka edelleen tukevat lukutaidon kehitystä. Toiseksi tutustuminen kirjoihin ja kirjaimiin jo ennen kouluikää tukee peruslukutaidon kehitystä, mikä on edellytys luetun ymmärtämisen kehitykselle. Kolmanneksi yhteinen lukeminen ennakoi lapsen lukuintoa.

– Lasten sanavarasto kehittyy tutkitusti nopeammin, jos vanhemmat lukevat usein kirjoja heidän kanssaan, toteaa professori Minna Torppa Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta. Torppa on perehtynyt tutkijanurallaan erityisesti lukutaidon kehitykseen ja oppimisvaikeuksien, kuten lukemisen, kirjoittamisen ja matemaattisten vaikeuksien tutkimukseen.

Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan yhteinen lukeminen on tärkeää jo hyvin varhaisessa iässä. Jo 2-vuotiaiden lasten kanssa lukeminen ennusti nopeampaa sanavaraston kehitystä. Sanavarastolla on merkittävä rooli lukutaidon kehityksessä: se ennustaa lukemisen perustaitojen, eli kirjainten nimien ja äänteiden oppimista ja myöhemmin kouluiässä erityisesti luetun ymmärtämisen taitoa.

– Vaikka lapsi osaakin jo itse lukea, ei yhteistä lukemista kannata lopettaa kouluunmenon jälkeen. Yhteinen lukeminen ja lapsen oma lukuinnostus 2.–3. luokilla ennustivat parempaa menestymistä PISAn lukutaitotehtävissä 9. luokalla, Torppa kertoo.

– Yhteinen lukeminen vanhemman kanssa näytti myös lisäävän lapsen omaa lukuintoa. Lapsille, jotka lukivat itsenäisesti paljon kirjoja alakoulussa, oli luettu paljon myös ennen kouluikää.

Yhdessä lukemisen voima

Pitkittäistutkimus osoittaa yhdessä lukemisen olevan merkittävä myöhempää lukutaitoa ennakoiva tekijä. Mutta mikä tekee yhdessä lukemisesta kielellisesti kehittävämpää kuin tavallisista arjen keskusteluista?

– Kirjanlukutilanteessa käytetyn kielen on havaittu olevan sanastoltaan ja rakenteeltaan monipuolisempaa kuin tavallisessa arjen vuorovaikutustilanteessa. Lisäksi vanhemman ja lapsen yhteinen hetki mahdollistaa turvallisen tilanteen, jossa voi kysyä esimerkiksi vieraista sanoista ja keskustella luetusta lasta kiinnostavalla tavalla. Siksi kirjanlukutilanne on erityisen tärkeä kielellisen kehityksen kannalta, Torppa sanoo.

Kielellisten taitojen tukeminen on tärkeää erityisesti, jos lapsella on kohonnut lukivaikeusriski.

– Osalla aineistomme lapsista oli muita korkeampi riski lukivaikeudelle, sillä heidän suvussaan oli lukivaikeutta. Erityisesti näiden lasten kohdalla kielelliset taidot ja yhteinen lukeminen vanhempien kanssa ennakoivat hyvää luetun ymmärtämisen taitoa vielä 15-vuotiaanakin, Torppa kertoo.

– Vaikka peruslukutaidon oppiminen on osalle lapsista vaikeaa ja lukeminen voi jäädä hitaammaksi, voivat luetun ymmärtämisen taidot kehittyä hyviksi etenkin, jos kielellisissä taidoissa ei ole pulmia. Kielellisten taitojen tukemiseksi olisikin tärkeää lukea lasten kanssa, koska luetun ymmärtäminen on tärkeä taito paitsi oppimisessa, myös arjessa laajemminkin ajatellen, tutkija summaa.

Tutkimus perustuu kansainvälisestikin ainutlaatuisen Lapsen Kielen Kehitys -projektin (The Jyväskylä Longitudinal Study of Dyslexia, JLD) aineistoon. Pitkäaikaisen seurantatutkimuksen avulla voidaan päätellä enemmän asioiden välisistä ajallisista yhteyksistä sekä syy-seuraussuhteista.

Lisätietoja:

Professori Minna Torppa, minna.p.torppa@jyu.fi, puh. +35840 805 3538

Tutkimusartikkeli:

Torppa, M., Vasalampi, K., Eklund, K., & Niemi, P. (2022). Long-term effects of the home literacy environment on reading development: Familial risk for dyslexia as a moderator. Journal of Experimental Child Psychology, 215, 105314. https://doi.org/10.1016/j.jecp.2021.105314