Väestömullistus pakotti uralilaiset kielet levittäytymään

Helsingin yliopiston monitieteinen tutkijaryhmä ajantasaisti kuvan suomen kielen esivaiheista.

–  Kielitieteen, arkeologian ja genetiikan havainnot esihistoriallisen kehityksen päälinjoista voidaan nyt yhdistää uskottavasti. On perusteltu syy uskoa, että uralilaisten kielten levittäytyminen alkoi Länsi-Siperiasta varhaisella metallikaudella, ja se tapahtui melko nopeasti, arkeologian professori Volker Heyd sanoo.

 Uralilaisten kielten levittäytymien länteen tapahtui noin 4200–3900 vuotta sitten, ensin  Keski-Volgalle ja lopulta Itämerelle ja Pohjois-Atlantille asti.

Uralilaisen kielikunnan hajaantuminen liittyy kolmeen episodiin. (1) Luonnonolosuhteissa tapahtunut muutos (The 4.2 ka event) joka aiheutti laaja-alaista kuivuutta. Luoteis-Euroopassa kosteus lisääntyi, mutta globaalisti ilmasto viileni. (2) Kulttuurienvälinen, arkeologinen Seima-Turbino -ilmiö loi monimutkaisen verkoston, jonka tunnusmerkkejä olivat pronssivalmisteiset esineet. (3) Indoiranilainen kontaktiepisodi, jonka aikana vierasperäistä sanastoa levisi uralilaisiin kieliin. Niihin assimiloitui alueella aiemmin puhuttuja kieliä.

Noin 4500 vuoden ikäinen uralilainen kielikunta on lähes yhtä vanha kuin indoeuroop­palainen kielikunta, jonka hajoaminen käynnistyi noin 5100 vuotta sitten. Leviäminen johti kontakteihin indoiranilaisten kielimuotojen kanssa ja pitkän kontaktivyöhykkeen syntyyn nykyisen Keski-Venäjän alueella. Tästä kontaktista peräisin olevat varhaiset lainasanat kulkeutuivat eriytyviin uralilaisten kielten haaroihin, kuten saameen, itämerensuomalaisiin kieliin, mordvaan, mariin ja permiläisiin kieliin, mutta puuttuvat samojedikielistä eli kielikunnan itäisimmästä haarasta.

Varhainen metallikausi ja pronssikautinen kulttuuri verkostoineen edistivät kielten nopeaa leviämistä länteen. Vesireitit olivat erityisen tärkeitä varhaiselle migraatiolle, ja niitä pitkin länteen kulkivat myös Uralilta ja Siperiasta peräisin olevat metallit, samoin myöhemmin Volgalta Itämeren alueelle levinneet.

Ensimmäisessä vaiheessa leviäminen tapahtui idästä länteen, toisessa vaiheessa etelästä pohjoiseen. Varhaiset uralilaisten kielten puhujat omaksuivat indoeurooppalaisilta naapureiltaan Euroopan puolella maanviljelyn ja karjanhoidon Volgan ja sen sivujokien Okan ja Kaman rajaamalla alueella. Ilmasto-olosuhteiden parantuessa myös maanviljely levisi pohjoisen arovyöhykkeen takaisille alueille.

 – Uralilaisten kielten laaja maantieteellinen puhuma-alue on pitkään yritetty selittää keskuksesta eli Sisä-Venäjältä reuna-alueille tapahtuvana levittäytymisenä. Tässä osoitetaan eri tieteenalojen uusimman tiedon perusteella, että leviäminen suuntautui lähes yksinomaan idästä länteen, professori Riho Grünthal sanoo.

Artikkelin tiedot:

Riho Grünthal, Volker Heyd, Sampsa Holopainen, Juha Janhunen, Olesya Khanina (Venäjän tiedeakatemian kielitieteen instituutti), Matti Miestamo, Johanna Nichols (University of California, Berkeley; Helsingin yliopisto), Janne Saarikivi ja Kaius Sinnemäki. Drastic demographic events triggered the Uralic spread. Ilmestynyt 2022 aikakausjulkaisussa Diachronica.