Turvallistamisen teorian avulla voidaan tutkia turvallisuusuhkia sodista ilmastonmuutokseen

Ole Wæver on tunnettu kielen ja turvallisuuden suhdetta käsittelevästä tutkimuksestaan ja turvallistamisen teoriastaan. Keväällä 2022 hän työskentelee Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa Jane ja Aatos Erkko-vierailijaprofessorina.

Wæver innostui tutkimaan turvallisuusuhkia kylmän sodan viimeisinä vuosina, jolloin itäblokin mailla oli laaja käsitys turvallisuudesta.

– He halusivat turvallisuuden nimissä hallita yhteiskuntaa kulttuurillisesta, poliittisesta ja taloudellisesta toiminnasta lähtien, Wæver sanoo. – Samanaikaisesti, mutta hyvin erilaisista syistä, ympäristö- ja rauhantutkijat kannattivat 'laajempaa turvallisuuskäsitettä' uusien uhkien varalta miettimättä, olivatko uhkat turvallisuusuhkia.

Nämä huomiot johtivat turvallistamisen teorian syntyyn. Teoria selittää, mitä tapahtuu, kun jostain muuten normaalista yhteiskunnallisesta kysymyksestä tehdään turvallisuuskysymys.

– Turvallisuudesta puhuttaessa yhteiskunnat määrittelevät jotkin asiat eksistentiaalisiksi uhkiksi, jotka on ratkaistava keinolla millä hyvänsä, Wæver kertoo.

– Meillä ei kuitenkaan ole turvallisuusmittaria, jolla voisimme mitata uhkien kokoa. Sen sijaan turvallisuuskysymykset rakennetaan kielen avulla, jotta uhkien ratkaisuun on perusteltua käyttää äärimmäisiä keinoja.

Nuoren väitöskirjatutkijan järjetön idea

Suositun ja vaikutusvaltaisen teorian keksiminen on usein sattumaa. Wæver ajattelee olevansa onnekas; nuorena väitöskirjatutkijana hänet palkattiin tutkimusprojektiin, jossa hän sai lukea vapaasti ja kehittää uusia ideoita ilmeisten vastausten antamisen sijaan.

Tästä huolimatta hänen ”järjettömät ideansa” eivät saaneet positiivista vastaanottoa. Esiteltyään turvallistamisen teoriansa väitöskirjaseminaarissa vuonna 1989 kaikki läsnä olevat professorit antoivat täystyrmäyksen: ”ideastasi ei ole mihinkään”.

Vuosia turvallistamisen teoria oli vain tuntematon työpaperi, josta tuli tunnettu vasta, kun Wæveriä pyydettiin kirjoittamaan amerikkalaiseen turvallisuutta käsittelevään teokseen. Kirjan toimittajat pyysivät tutkijoita esittämään villeimpiä ideoitaan turvallisuudesta.

Tämän lisäksi syyskuu 2001 terrori-iskut nostivat maailmanlaajuista kiinnostusta entisestään, varsinkin nuorten tutkijoiden keskuudessa: terrorismin vastainen sota lävisti yhteiskunnat, rajoitti kansalaisvapauksia ja oikeutti laaja-alaisempaa valvontaa.

Pandemian ja ilmastonmuutoksen turvallisuus

Covid-19-pandemia on Wæverille erinomainen esimerkki turvallistamisesta. Se toi esiin turvallistamisen kehityskulun näyttäessään, miten äärimmäiseksi määritelty tapahtuma vaati äärimmäisiä keinoja, jotka ovat ylhäältä määrättyjä, autoritaarisia, pakotettuja ja mahdollisesti epädemokraattisia.

Vaikka turvallistaminen näyttää tarkoittavan sitä, että saamme asiat tehtyä, teoria nostaa esiin turvallistamisen pimeämmän puolen.

– Teoria esittää, että sektorit pitäisi kohdata niiden omilla ehdoilla. Ympäristöasiat ympäristöasioina, uskonto uskontona ja niin edelleen, Wæver tiivistää työnsä ja teoriansa alkuperäisen tarkoituksen.

EU-keskeinen ja Venäjä-keskeinen turvallisuuskokokonaisuus ja sota Ukrainassa

Euroopassa on kylmän sodan jälkeen ollut kaksi tärkeää ryhmittymää, EU-keskeinen ja Venäjä-keskeinen. Integroitumisen sijaan ne ovat etääntyneet toisistaan.

– On ollut aina selvää, että Ukraina on näiden ryhmittymien riskialttein maa, joka olisi vaatinut enemmän hienovaraisuutta, Wæver sanoo. – Jos alueellinen kartta olisi otettu vakavasti, sota olisi mahdollisesti voitu välttää. Tämä ei kuitenkaan Tämä ei kuitenkaan vähennä Venäjän johdon vastuuta aloittamassaan aggressiivisessa hyökkäyssodassa.

Wæver sanoo aina ihailleensa suomalaisen ulkopolitiikan diplomaattisuutta ja luovuutta.

 – Jos Suomi liittyy NATOon, voimme menettää osan Suomen tarjoamasta joustavuudesta ja luovuudesta.

Tästä huolimatta Wæver sanoo ymmärtävänsä oikein hyvin, miksi suomalaiset haluavat liittyä NATOon, ja luottaa Suomen tuovan erityisen Venäjä-kokemuksensa ja asiantuntijuutensa NATOon.

Ole Wæver pitää luennon ”Ilmastonmuutos turvallisuuskysymyksenä” 12.5.2022 klo 17:00 (Metsatalo, Luentosali 1)

Ole Wæver on kansainvälisten suhteiden professori Kööpenhaminan yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja CAST-tutkimuskeskuksen (Centre for Advanced Security Theory) ja CRIC-tutkimuskeskuksen (Centre for Resolution of International Conflicts) perustaja. Hän on keksinyt käsitteen "securitization" ja ollut mukana kehittämässä niin sanottua Kööpenhaminan turvallisuustutkimuksen koulukuntaa.