Pohjois-Pohjanmaalla inventoidaan lettoja

Lettojen inventointihanketta koordinoi Suomen ympäristökeskus ja maastotöistä vastaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Myös Metsähallituksen Luontopalvelut on keskeinen yhteistyötaho. Lettojen inventointihanke on osa ympäristöministeriön Helmi-elinympäristöohjelmaa. Helmi-ohjelman tavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja parantaa elinympäristöjen tilaa.

Lettojen tila on heikentynyt, mutta ajantasainen tieto auttaa niiden vaalimisessa

Pohjois-Pohjanmaa on soinen maakunta; noin puolet sen pinta-alasta on suota. Ravinteisimmat suot ovat keskittyneet Kuusamoon ja Oulun Kiimingin alueelle, missä maaperässä on runsaasti kalkkia. Muualla letot liittyvät etupäässä pohjavesien purkauksiin. Jo kahden vuosisadan ajan jatkuneet kuivatukset ovat voimakkaasti muuttaneet etenkin maakunnan eteläisen ja läntisen osan soita.
 
Lettosoita on kuitenkin jäljellä suojelualueilla, mutta myös niiden ulkopuolella on sekä tunnettuja että potentiaalisia kohteita. Suojelualueiden letoista on melko hyvät inventointitiedot, mutta tiedon taso suojelualueiden ulkopuolisten lettojen esiintymien määrästä ja nykytilasta on riittämätön.

Tiedon tason parantaminen lettojen esiintymisestä ja tilasta edistää maanomistajien mahdollisuuksia ottaa esiintymät huomioon toiminnassaan. Näiden arvokkaiden elinympäristöjen turvaamiseen on myös hyviä keinoja. Lettoja voidaan turvata mm. Helmi-elinympäristöohjelman puitteissa, joko vapaaehtoisen suojelun keinoin tai luonnonhoito- ja ennallistamistoimenpiteillä. Luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset letot ovat metsälain perusteella turvattavia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Myös monet metsäsertifioinnin kriteereissä ja metsänhoitosuosituksissa mainitut suoluonnon turvaamissuositukset koskevat lettoja.

Hankkeessa on tarkoitus koota myös tietoa lettojen perinteisestä käytöstä, esim. niitosta, laidunnuksesta ja muusta kulttuuriperinnöstä. Kaipaammekin yleisön vihjeitä soiden perinnekäytöstä.

Letot ovat monimuotoisinta suoluontoa

Letot ovat suoluontotyypeistä rehevimpiä ja harvinaisimpia. Ne ovat myös tärkeä elinympäristö vaateliaalle ja monimuotoiselle lajistolle. Lettoja esiintyy etenkin alueilla, joiden maa- ja kallioperässä on runsaasti kalkkia. Lettoihin liittyy usein myös voimakas pohjavesien vaikutus.
 
Letot ovat harvinaistuneet pellonraivauksen takia jo ennen 1950-lukua. Sen jälkeen merkittävin muutostekijä on ollut metsäojitus. Ojitukset ja muu maankäyttö lettosuon ulkopuolella voi muuttaa ojittamattomankin leton vesitaloutta ja aiheuttaa kuivahtamista, karuuntumista ja lettolajiston taantumista. Kaikki lettoluontotyypit ovat uhanalaisia. Lettojen taantuminen on heikentänyt myös lettolajiston elinvoimaisuutta. Lähes puolet uhanalaisista suokasvilajeista elää ensisijaisesti letoilla. Kasvien lisäksi suot ovat tärkeitä elinympäristöjä eläimille, ja nimenomaan letot ovat olennaisia esim. joillekin surviaissääskille, sienisääskille ja muurahaisille. Lettojen turvaamisella on siksi merkittävät monimuotoisuusvaikutukset.

Helmi-ohjelma

Ympäristöministeriön käynnistämän Helmi-ohjelman toimet tarttuvat Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja laadun heikkenemiseen. Ohjelmassa suojellaan ja ennallistetaan soita, kunnostetaan lintuvesiä ja kosteikkoja, hoidetaan perinnebiotooppeja ja metsäisiä elinympäristöjä sekä kunnostetaan ranta- ja vesiluontoa. Toiminta perustuu maanomistajien vapaaehtoisuuteen. Suojeltavista alueista saa korvauksen, ja valtio tukee kunnostus- ja hoitotoimia.

Lisätietoja ja yhteydenotot kartoituksiin ja vinkkeihin liittyen

Pohjois-Pohjanmaan maastoinventoinnit:
Erikoissuunnittelija Pirita Oksanen, Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus
p. 0295 024 235, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi
 
Maanlaajuinen lettohanke:
Vanhempi tutkija Aira Kokko, Suomen ympäristökeskus (SYKE)
p. 0295 251 290, etunimi.sukunimi@syke.fi