Lampaat ja ilmakuvat auttavat perinneympäristön palauttamisessa

Tien reunalta avautuu maisema, jossa taivaaseen kurkottaa ryhmä komeita mäntyjä. Taempana näkyy hentovartisten lehtipuiden rivi, selvästi ihmisen käden jälkeä. Siellä täällä on tuoreita kantoja. Olemme Fiskarsin Ruukissa, Tulilinjan alueella.

– Katso, noista männyistä näkee, että ne ovat olleet täällä pitkään ja kasvaneet avoimessa maisemassa. Sen kertoo puun muoto ja kasvutapa, viittilöi ilmaa Fiskars Oyj Abp:n metsäpäällikkö Robert Lindholm. Lindholm vastaa Fiskars Oyj Abp:n maa- ja metsäomaisuudesta. Sitä riittää, sillä hänen työmaansa koko on noin 15 000 hehtaaria.

On Lindholmin ansiota, että metsittynyt maapläntti on kevään aikana paljastanut muotonsa. Hän on ohiajaessaan useamman kerran pohtinut, että maiseman voisi ennallistaa.

– Tämä alue on vanhaa peltoa. 20-luvulla tämä oli ihan avointa aluetta. Vanhoilta ilmakuvilta näkee, miten alue on kehittynyt vuosien saatossa, kuvista näkee alueen rakennuksetkin. Alue on ollut hoitamatta pitkään. Nyt perustamme tähän perinnebiotoopin, Lindholm kertoo.

Kadonnutta maisemaa metsästämässä

Perinnebiotooppi eli perinneympäristö on alue, jota näkee vanhoissa satukirjoissa. Ne voivat olla ketoja, niittyjä ja metsälaitumia, joissa esimerkiksi lehmät laiduntavat. Ne ovat runsaslajisia elinympäristöjä, joissa viihtyvät monenlaiset hyönteiset ja kasvit. Maatalouden kehitys ja sen tuomat muutokset ovat ajaneet perinnebiotooppeja ahtaalle jo vuosikymmeniä.

Tulilinjan perinnebiotoopin perustaminen tehdään osana Helmi-elinympäristöohjelmaa. Sen tavoitteena on vahvistaa Suomen luonnon monimuotoisuutta ja muun muassa kunnostaa vuoden 2023 loppuun mennessä 15 000 hehtaaria perinnebiotooppeja. Tulilinjan perinnebiotoopin perustaminen tarkoittaa, että ekosysteemi muuttuu ja monimuotoistuu jo tänä kesänä. Satukirjan maisema tekee paluun.

– Eläimet tuovat monimuotoisuuden mukanaan. Tänne tulee lampaita, joiden tehtävä on pitää alue avoimena, Lindholm kertoo. Alueen ihmisille lampaiden kesäinen laidunnus on hauskaa katsottavaa. Samalla pölyttäjät ja laidunmaille tyypilliset kasvit saavat elintilaa ja mahdollisuuden kukoistaa.

Ilmakuvat auttavat ennallistamistyössä

Perinnebiotooppi rajautuu olemassa olevaan kulttuurimaisemaan, jonka reunamille Lindholm tähyää.

– Kaikkea ei voi ennallistaa perinnebiotoopeiksi eikä kaikkea kannata ennallistaa. Tämä on alue, jossa se kannattaa tehdä. Palautamme tähän arvoltaan tärkeän maiseman, Lindholm toteaa. Tavoite on, että tulos säilyy tuleville sukupolville. Maisema ei saisi kasvaa enää umpeen. Ennallistamistyössä ja sen ylläpidossa auttavat Maanmittauslaitoksen tuoreet ja historialliset ilmakuvat.

– Vanhoista valokuvista näkee vain siivun maisemasta. Ilmakuvat näyttävät suuremman kokonaisuuden, Lindholm sanoo. Työpaikan toimistolla on arkisto, jossa on myös vanhoja ilmakuvia. Arkiston kaivelu on kuitenkin paljon työläämpää, kuin Maanmittauslaitoksen sähköisten ilmakuvien selailu ja vertailu.

– On tärkeää, että kuvia voi helposti verrata eri aikoina ja laittaa näkyviin eri tasoja, Lindholm kertoo.

Pörinää ja lampaiden mäkätystä luvassa pian

Maanmittauslaitoksen palveluista tulostetut kartat rapisevat tuulessa, kun Robert Lindholm osoittelee pian laitumeksi muuttuvaa aluetta. Kauempana näkyy rakennustarvikkeita, joista rakennetaan aita lampaiden suojaksi. Aitaan laitetaan portti, jotta talvella alueella voi hiihtää ja nauttia perinneympäristöstä.

– Ja katso, tuohon jätettiin raitoja pystyyn, ne ovat tärkeitä puita pölyttäjille, Lindholm sanoo. Hänen katseensa pysähtyy mäntyihin. Ne ovat seisseet siinä paikallaan vuosikymmeniä ja näkyvät hyvin vanhoissa ilmakuvissa. Pian niiden varjoihin saapuvat laiduntavat lampaat. Pörriäisten surina voimistuu ja kohteen monimuotoistuminen voi alkaa.