Kainuussa palkittiin kaksi pitkäaikaista hydrologista mittaajaa

Tuomo Romppainen ja Otto Mäkäräinen ovat suorittaneet lumen syvyyden ja kosteuden mittauksia jo vuosikymmeniä: Romppainen vuodesta 1983 ja Mäkäräinen vuodesta 1971 alkaen. Mittaustulokset antavat tärkeää tietoa lumitilanteesta ja sen vaihtelusta etenkin nyt, kun ilmastonmuutoksen vaikutuksia kartoitetaan ja seurataan. Vuosikymmeniä kattava mittausaineisto on arvokas timantti, ja sen kerryttäminen ei olisi ollut mahdollista ilman vapaaehtoisia mittaajia.

Romppainen jatkoi lumilinjamittauksia isänsä jalanjäljissä Hyrynsalmella, kun taas Mäkäräinen otti Puolangalla vastaan hänelle tarjotut saappaat, kun tuttu mittaaja jäi uraltaan eläkkeelle. Kummankin lumilinja on säilynyt lähes samanlaisena, joskin Romppaisen linjalta on jätetty pois Ristisuon alue ja Mäkäräisen linjalla on tehty hakkuita. Romppaisen lumilinja on 1,5 kilometriä ja Mäkäräisen neljä kilometriä pitkä, ja lumilinjoille tyypillisesti niiden varrelle mahtuu monenlaista maastoa ja sen muotoa.

”Välineet eivät ole paljoa vuosien varrella muuttuneet”, Mäkäräinen naurahtaa. Edelleen lumen syvyys mitataan mittauskepillä ja kosteus lieriöpuntarilla. Romppainen sanoo tekevänsä mittaukset edelleen lumikenkäpatikalla, kun taas Mäkäräinen on siirtynyt suksista moottorikelkkaan, jolla mittausreissu hujahtaa nopeasti. Pysähdyksiä lumilinjan varrelle ehtii kertyä jokunen: syvyyttä mitataan 80–100 kertaa ja punnituksia tehdään kahdeksan.

Sekä Romppaisen että Mäkäräisen mielestä mittaukset ovat sujuneet sulavasti ja lunta on riittänyt talvesta toiseen.
”Vuoden 1989 talvi on jäänyt mieleen, koska silloin talvi oli todella luminen. Lumen syvyys oli parhaimmillaan 1,63 metriä”, Romppainen kertoo. Mittaustulokset lähetetään kirjeitse Helsinkiin Suomen ympäristökeskukselle. Romppainen sanoo jättävänsä kirjeen joko postilaatikkoonsa, josta postiauto nappaa sen matkaansa, tai lähikaupan kirjelaatikkoon. Mäkäräinen taas kertoo, että hänen vaimonsa Terttu hoitaa tulosten eteenpäin lähettämisen.

Lumen koostumus vaihtelee vuodenajan mukaan: esimerkiksi keväisin lumi on kosteimmillaan eli painaa paljon. Lumen määrä on pysynyt melko samanlaisena vielä toistaiseksi. Romppainen ja Mäkäräinen kuitenkin muistelevat kumpikin, että viimeisen muutaman vuoden aikana mittausten aloitus on venynyt marraskuulle, sillä lokakuussa lunta ei vielä ole ollut. Kuitenkin vasta myöhemmin nähdään, mihin suuntaan kokonaistrendi alkaa viettää ja myöhästyykö talvi pysyvästi. Sekä Romppaisen että Mäkäräisen uralle onkin ehtinyt mahtua jo monenlaista talvea.

”Kyllä tässä on tarkoitus jatkaa niin pitkään kuin terveyttä riittää”, Romppainen hymyilee, kun pohditaan tulevaa. Mäkäräinen taas vihjaa, että pikkuhiljaa olisi aika antaa saappaat taas eteenpäin. Puolangalle tarvitaan siis mittausten jatkaja, jotta arvokasta dataa saadaan jatkossakin.

Kainuun ELY-keskus kiittää vielä sekä Tuomo Romppaista että Otto Mäkäräistä pitkästä mittausurasta!