"Millainen olisi realistinen utopia?" kysyi Piia Leino romaania kirjoittaessaan

Heillä oli hauskaa, sanoin. − He olivat itseriittoisia ja typeriä eivätkä tiedostaneet yhtään, mitä tekivät toisilleen ja maailmalle. Siksi heillä oli niin saamarin hauskaa.

"Tulevaisuudesta ajatellaan helposti, että se on joko tuhoon tuomittu tai mahtava. Itse uskon, että totuus löytyy jostain välimaastosta: aivan kuten menneisyydessä ja nykyisyydessä myös tulevaisuudessa joillain menee paremmin ja toisilla huonommin. Ongelmat eivät koskaan ratkea lopullisesti, koska aina tulee uusia, kun esimerkiksi kehittyvä tekniikka luo mahdollisuuksien ohella uhkia."

Piia Leinon mukaan utopian ei tarvitse olla täydellinen maailma. Riittää, että se on onnistunut ratkomaan joitain aikamme ongelmia rakentavasti. Ihmiskunnan tulevaisuus riippuu pitkälti ainakin siitä, miten ekokatastrofiin onnistutaan vastaamaan. Aarteidesi aikakirjoissa tämä on onnistunut.

"Tämä on vaatinut ihmiskunnalta uudenlaista itseymmärrystä, 'nöyryyden aikaa', jossa suhde luontoon, muihin lajeihin ja kuluttamiseen on täytynyt määritellä uudelleen. Kun päähenkilö katselee meidän maailmaamme tulevaisuudesta, se näyttäytyy ahneudessaan ja naiivisuudessaan sekä kiehtovana että kauhistuttavana."

Aarteidesi aikakirjat ilmestyy sekä painettuna että äänikirjana. 

Arvostelukappaleet ja haastattelupyynnöt: johanna.forss@sets.fi