Tšekkoslovakian miehitys masensi Kekkosen ja synnytti Suomen lähihistorian suurimman valemuiston

Pekka Turunen: Kylmää rauhaa − Kekkonen, sotilastiedustelu ja Tšekkoslovakian miehitys

Julkaisuvapaa 21.8.2021

Neuvostoliitto miehitti elokuussa 1968 Tšekkoslovakian. Kaikuja tapahtumasta nähtiin keväällä 2022: Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan piti olla Tšekkoslovakian mallin mukainen ”erikoisoperaatio”. Toisin kuin Ukrainassa, Tšekkoslovakiassa miehittäjä sai toteuttaa suunnitelmansa, mihin vaikutti muun muassa ulkovaltojen passiivisuus. Länsivaltojen näkökulmasta Neuvostoliitto toimi omalla takapihallaan, ja ne antoivat sille vapaat kädet.

Tšekkoslovakian miehitys herätti pelkoja myös Suomen valtauksesta. Ilmapiiri oli painostava, ja rajan takana uskottiin olevan panssarivaunuja valmiudessa. Muistikuvien mukaan varusmiesten lomia peruttiin, joukkoja vietiin metsiin ja Kirkonmaan linnakkeella valmistauduttiin torjumaan kohti Kotkaa höyrynnyt valtava neuvostoarmada. Kun Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin saapui myöhemmin syksyllä yllättäen sotalaivalla tapaamaan Kekkosta, oli lähellä, ettei alusta ammuttu meren pohjaan. Tämäkään muistikuva ei ole totta. 

Käsitykset neuvostojoukkojen liikkeistä ja reagoinnista niihin ovat kuitenkin virheellisiä: tilanteesta Suomen rajoilla ja puolustusvoimissa on kasvanut lähihistoriamme suurin valemuisto. Rajantakaiset metsätöiden äänet ovat muistikuvissa muuttuneet panssarivaunujen jyrinäksi ja Suomenlahdella liikkuneet 5–10 alusta kokonaiseksi laivastoksi. Poikkeukset varuskuntien päiväohjelmissa ovat siirtyneet miehityksen yhteyteen ja kasvaneet laajoiksi valmiudenkohottamisiksi. Jopa 1940-luvun vaaran vuosien muistoja on liitetty syksyyn 1968. Vuosikymmenten mittaan valemuistot ovat haastatteluissa ja kirjoissa vakiintuneet yleisesti hyväksytyksi totuudeksi. Räväkin niistä on tarina Kirkonmaan rannikkolinnakkeen kokemasta uhasta ja omavaltaisesta valmistautumisesta epätoivoiseen taisteluun.

Tutkija, KTT Pekka Turusen uutuusteos Kylmää rauhaa perkaa vuoden 1968 valemuistoja ja osoittaa, että Puolustusvoimat ja sen tiedustelu olivat sotilaallisten tapahtumien tasalla: valvontaa rajoilla lisättiin, mutta poikkeuksellisiin valmiudenkohottamisiin ei ollut syytä. Suomessa ymmärrettiin Tšekkoslovakian kriisin pysyvän paikallisena, mikä oli sekä Neuvostoliiton että Naton etujen mukaista.

Vahvimmat reaktiot nähtiin korkeimmalla tasolla, ja ne liittyivät poliittisiin linjauksiin: YYA-kysymysten kanssa tuskaileva Puolustusvoimain komentaja Yrjö Keinonen seikkaili Lapissa jättäen päätökset alaisilleen, ja presidentti Kekkonen masentui. Kekkosen ahdistuksessa ei ollut kyse Suomeen kohdistuvasta sotilaallisesta uhasta, vaan järkyttynyt presidentti koki Tšekkoslovakian miehityksen vieneen pohjan hänen elämäntyöltään ja luottamuksellisiin väleihin perustuneelta ulkopolitiikaltaan.

1960-luvun lopun poliittisia myyttejä ja maanpuolustukseen liittyviä käsityksiä luotaava tietoteos on valitettavan ajankohtainen: Neuvostoliiton tavoin Putinin Venäjä käyttää oletettua Naton uhkaa perusteluna naapurimaahan kohdistuvalle hyökkäykselle. Aika on kuitenkin erilainen, ja siinä missä Suomi pysyi vuonna 1968 puolueettomana ja huolehti idänsuhteistaan, 2020-luvulla valtionjohdon katse kääntyy länteen.

Pekka Turusen Kylmää rauhaa -teos julkaistaan Tšekkoslovakian miehityksen vuosipäivänä 21.8.2022.

Arvostelukappaleet, haastattelupyynnöt, lisätiedot: hanna-leena.soisalo@atena.fi